Olympiajuoksijan matkassa

/in /by

Aloitin ex-olympiajuoksijan Harri Hännisen kanssa duunikaveruuden elokuussa 2004.

Harri on osalistunut kahdelle olympiamaratonille (1992, 1996) ja moniin muihin arvokisoihin. “Hänän” paras sijoitus taitaa olla maratonin 11.sija 1992 olympialaisissa. EM-kisoissa hän on sijoittunut kaksi keraa 8.parhaan joukkoon, mutta kyllä tuo olympiasija ne (mielestäni) hakkaa.

Teimme Harrin kanssa pitkän (ja hemmetin mukavan) päivätyön Juoksijassa, kunnes hän päätti pari vuotta sitten katsoa uusia haasteita. Nykyään Harri on juoksutapahtumajohtajana Suomen Urheiluliitossa, vastaten mm. Helsinki Running Day-tapahtumasta.

Mies on edelleen juoksukunnossa.

Mutta millaisessa? Se selviää tänään, kun juoksemme (pitkästä aikaa) yhteisen lenkin.

(kirottu) välipäivä

/in /by

Kun katsoo vanhoja harjoituspäiväkirjoja, joita en enää pidä, niin sieltä ei löydä helposti sanaa “välipäivä”.

Välipäivällä tarkoitan juoksusta vapaata päivää.

Aloitin välipäivien pitämisen 7-8 vuotta sitten. Tavoite on pitää viikossa yksi vapaapäivä, joka on yleensä maanantai.

Aavikolla ja jäätiköllä juostessa en pidä välipäiviä.

Olen kironnut monta monituista lepopäivää viimeisten vuosien aikana, sillä välipäivää seuraavana päivänä (tiistai) lenkin ensimmäinen puolituntinen juoksu on aina yhtä tuskaa.

Tänään (tiistai) jalat..siis lihakset…olivat yhtä spagettia sen ensimmäisen puoli tuntia.

No, loppumatka (1h) sujuikin jo paljon paremmin.

Olen pohtinut sitä, että pitäisikö luoua välipäivistä kokonaan.

Tuskin sitä teen, mutta aion kokeilla kesällä muutaman viikon aikana juosta viikon jokaisena päivänä ja parhaina(?) jopa kaksi kertaa.

Saas nähdä mitä jalat siitä sanoo.

Vessareissut (ei sisällä kuvia..)

/in /by

Siitä on (siis) vuosi, kun tulin Grönlannin jäätiköltä himaan.

Ensimmäistä yötä omassa pedissä on vieläkin mukava muistella.

Heräsin keskellä yötä armottomaan vessahätään. Istuin unen pöpperössä sängyn laidalla etsien epätoivoisesti jäätikkökamojani. Luulin siis olevani vielä lumikentällä tuhansien kilometrien päässä.

Voi sitä ilon tunnetta, kun tajusin olevani kotona ja tepastelin hymy kasvoilla kohti sisävessaa….

Eräs jäätiköllä asustelun ikävimmistä puolista on nimittäin tarpeilla käyminen.

Jäätiköllä tuulee aina ja pirusti. Kyykyllä käymistä haluaa lykätä viimeiseen asti, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun “kyösti hakkaa kompostin ovea” on pakko toimia.

Vaatteet päälle, vessapaperia taskuun ja teltasta ulos. Ensiksi on kaivettava lapiolla (jäiseen) maahan kuoppa, jonka äärelle kyykistytään. Mikäli tuuli on erittäin kova, niin rakennamme jäälohkareista tuulensuojan.

Kovasta ja kylmästä tuulesta johtuen, kyykistys kestää suunnilleen yhtä kauan kuin Ferrarin pit stop. Siis muutamia sekunteja.

Keho on asetettu kohti vastatuulta. Mikäli tuuli on kova, niin alituisena vaarana on kakkakuoppaan kupsahtaminen. Ja kun takana on vaikkapa pari viikkoa juoksua, niin tönkkö-kankeat reidet eivät mainaa taipua kyykkyasentoon sitten millään.

Edellisellä Grönlannin jäätikköreissulla (2013) olimme Gregin kanssa viisi päivää hirmumyrskyn (Piteraq) kourissa.

Meikäläinen hoiti vessareissun työntämällä pakarat teltasta ulos ja siitä töräytin tavaran maailmalle.

No, kovin pitkälle se ei myrskystä huolimatta lentänyt. Tuotos paiskautui(sitä oli paljon..) inuiittien teltan naruihin. Saan kuulla siitä vieläkin….

Näitä tarinoita voisi naputella vaikka koko äivän, mutta eiköhän tämä nyt riitä.

Juoksin sunnuntaina 1h20minsaa palautuslenkin kaverin kanssa.

Maanantaina levätään…..