Urheilukesä

/in /by

Kuluva viikko on treenien suhteen verrattain aktiivinen.

Mikäli kaikki menee putkeen, niin viikkoon sisältyy yhteensä 13 harjoitusta.

Tavoite oli 14, mutta aion juosta lauantaina pitkän Nuuksio-lenkin enkä viitsi tai oikeastaan uskalla liittää siihen päivään enää toista harjoitusta.

Viime kesänä, juuri tähän aikaan, olin hyvässä kunnossa.

Juoksin Lapin visiitin yhteydessä todella kovan mäkiharjoituksen eikä se tuntunut juuri missään. Siitä noin viikon kuluttua perslihaksessa tuntui pikku napsaus ja seuraavat pari kuukautta oli juoksun suhteen yhtä tuskaa.

No, olenko siis toistamassa viime vuotista virhettä?

Tähän ei voi sanoa muuta kun, että “aika näyttää”.

Viime vuonna tähän aikaan en kiinnittänyt juuri mitään huomiota venyttelyyn. Sen suhteen on tapahtunut kehitystä.

Loppuviikko näyttää seuraavalta: Perjantaina juoksua ja lihaskestävyystreeniä. Lauantaina juoksua ja sunnuntaina sama treeni kuin tänään perjantaina.

PS.Aion toteuttaa vielä tuon 14 harjoituksen viikon jossain vaiheessa kesää…

Karhukävelyä

/in /by

Runners Worldissa oli artikkeli siitä, “pitäisikö juoksijoiden käyttää lenkin aikana maskia?https://www.runnersworld.com/news/a32051593/wearing-a-mask-while-running/

Meille suomalaisille maskin käyttö juoksulenkin aikana tuntuu yliampuvalta..ja sitähän se on.., mutta jenkeissä tuo koronatilanne on hiukkasen kriittisemmässä vaiheessa kuin meillä.

Olen tutustunut maskijuoksuihin kylmissä olosuhteissa.

Käytin hengistyksen suojaa Pohjoisnavalla ja etelämantereella. Kokemukset eivät olleet mitenkään mieltä ylentäviä.

Kaikki, mikä blokkaa (estää) hapen kulkua kiduksiin on juoksijalle myrkkyä. Ja nämä käyttämäni kapistukset lämmittivät sisään hengitettävää ilmaa, mutta vastavuoroisesti estivät osan siitä kulkeutumasta keuhkoihin.

Jos happi ei kulje, niin ei kulje juoksukaan.

Tällainen viritys oli Grönlannin jäätiköllä. Nassu oli viimalta ja pakkaselta suojassa, mutta suuvärkki ei. Ja happi kulki.
Kuvassa mies, Pohjoisnapa ja hengistysuojain. Kuva on otettu heti North Pole Bike Extreme Marathonin jälkeen.

Jos oli maastopyöräily Pohjoisnavalla outoa, niin mitäs sanotte tästä.

Jenkkiläinen (totta kai..) mies aikoo “karhukävellä” New Yorkin maratonin nelinkontin. Hän toivoo suoriutuvansa urakastaan 24 tunnissa.

Aivan kuin pisteenä iin päällä, hän neliraajakävelee maratonin ” to raise awareness for veteran mental health”. https://www.runnersworld.com/news/a33279906/devon-levesque-bear-crawl-nyc-marathon/

Keskiviikkooli hyvä sporttipäivä. Juoksua asvaltilla, hiekalla ja poluilla sekä pitkä lihaskuntotreeni.

Juoksijassa

/in /by

Kävin tiistaina Juoksija-lehdessä sanoisinko “pitkästä aikaa”, sillä edellisestä visiitistä olikin jo kulunut jo yli 3 kuukautta.

Kuten blogia säännöllisesti lukevat tietävät, niin jäin lehtiyhtiön toiminnasta pois kevään 2020 aikana.

Aloitin lehtifirmassa työskentelyn elokuussa 2004 eli melkein 16 vuotta sitä kesti. Se oli huippuhienoa aikaa.

Syy tiistaiseen visiittiini oli se, että kävin treffaamassa lehtifirman uutta jäsentä, Joonas Harjamäkeä. Hän aloitti työt Juoksijassa toukokuun aikana.

Joonas on yleisurheilua seuraaville tuttu henkilö. Hän on voittanut useita Suomen mestaruuksia 3000 esteissä ja on edustanut samassa lajissa maatamme v.2010 EM-kisoissa eli kovan tason juoksijasta on kyse. Joonaksen enkka esteissä on muistaakseni 8.35.

Ja ura jatkuu edelleen….

Juoksijassa on työskennellyt aiemminkin kovan tason estemiehiä. Juoksijan päätoimittajana toimi nääs 2010-luvun alussa Tuomo Lehtinen…

Tein tiistain alkajaisiksi vajaan tunnin lihaskestävyystreenin ja myöhemmin iltapäivällä juoksin noin 1h30 minsan asvaltti-hiekka-metsäpolkulenkin.

Keskiviikkona on samanlainen setti, mutta ekana on vuorossa juoksu ja myöhemmin päivällä lihaskestävyystreeni.