Ihokarvat pystyssä
Ei voi mitään…mutta kyllä noi Lasse Virenin juoksut sykähdyttää aina niin paljon, että ihokarvat nousee pystyyn ja silmätkin meinaa kostua.
(Vähän sama juttu tapahtuu, kun Paavo Nurmi tuo olympiasoihdun olympiastadikalle).
Viittaan tässä eiliseen Lassesta kertovaan dokkariin ja Ylen esittämiin olympiaohjelmiin, joita seurasin tiivisti.
Toisesta kultamitalijuoksijasta Pekka Vasalasta on sanottava sen verran, että miehen juokseminen on todella upeaa katsottavaa.
Minun silmissäni Vasalan juoksu hipoo täydellisyyttä.
Luin nassikkana miehestä kertovan kirjan “mitalin toinen puoli”, joka kertoo mm.Vasalan harjoittelusta.
Kirjassa kuvataan hienosti mm.Vasalan hiekkakuoppa-juoksuharjoituksia, jossa sääliä ei tunnettu ja tuska tuli tutuksi. Sitä samaa ja jo tutuksi tullutta tuskaa mies koki loppukirikampailussa Kenian Keinoa vastaan.
Pitääpä kaivaa jostain kirja esiin ja lukaista se uudestaan.
Nyt ei muuta kuin “ylös, ulos ja lenkille”.
