Bulkkia vai laatua?

/in /by

Juoksin sunnuntaina pitkähkön lenkin ja mietin sen aikana juoksukenkiä…ja viiniä.

Jälkimmäisestä en ymmärrä yhtään mitään, mutta ensin mainittujen kanssa minulla on pitkäaikainen ja lämmin suhde.

Viinejä on moneen lähtöön; on niitä 5 euron puteleita, arvokkaita laatuviineja ja kaikkea siltä väliltä.

Bulkkiviinejä voi verrata markettilenkkeihin.; alkuun ne ovat ihan ok, mutta myöhemmässä vaiheessa juoksukenkien kuluttaja (ja varmaan myös viiniharrastaja) siirtyy tarvehierarkiassa porras portaalta ylöspäin.

Mitä korkeammalle hierarkiassa nousee, sitä suuremmat vaatimukset juoksija asettaa kengilleen ja myös muille varusteille.

Sama varmaan viinien kanssa. Makuaisti kehittyy. Laatu korvaa määrän.

No, juoksijalle määrä ei ole mikään ongelma, kunhan jalassa on laadukkaat kengät.

Olen pahuksen onnellinen, että löysin Merrelin Long Sky-jalkineet. Ja huom!, kyseinen firma ei ole sponsorini, joten tämä ei ole “kaupallinen yhteistyö”-kirjoitus.

Näitä “kaupallinen yhteistyö”-tarjouksia on joskus tullut, mutta mikäli en seiso jonkun tuotteen/palvelun tms takana, niin yhteistyön edellytyksiä ei ole.

Sunnuntain parituntinen juoksulenkki kului siis viinin huuruisissa merkeissä. Tein illalla vielä toisen treenin, johon kuului 35 minsaa erilaista kuntopiiriä.

Tänään on juoksuvapaata, mutta teen illalla kevyen kuntopiiritreenin.

.

Säpinää

/in /by

Maukka Perusjätkää lainaten…seuraavan kuuden kuukauden kuluttua voi olla säpinää -ei Helsingin- vaan “Arabian kaduilla”.

Edellinen muuttomme tapahtui juuri ennen Saharan halkijuoksua, joten liekö tämä enne siitä, että Arabian aavikon ylitys voisi toteutua tammikuussa 2021.

Muutimme marras-joulukuussa edellisestä kodistamme Hannusjärveltä tänne Saunalahteen eli vain viikkoja ennen Saharaan lähtöä. Nyt on edessä sama show.

Siinä oli kuulkaa säpinää kerrakseen.

Muuton lisäksi oli tehtävä (kesken muuton tapahtunut) ennakkomatka Saharaan, istuttava sponsorineuvoitteluissa, treenattava, rakennettava isän kanssa yksi varasto ja sitä rataa.

Näin jälkeenpäin ajateltuna työmaata oli ihan hullun lailla, mutta ei se silloin mitenkään pahalta tuntunut.

Samaan aikaan Juha Hietanen kirjoitti minusta Seikkailujuoksija-kirjaa.

Kirja julkaistiin Olympiastadionin Urheilumuseossa, joka avataan uusittuna 1.10.2020.

Olin todella ilahtunut saadessani viime viikolla kutsun Urheilumuseon avajaisiin.

Eilinen Nuuksion polkujuoksukisa oli just sellainen, kun erämaan kisat tuppaavat olemaan. Välillä paistaa ja välillä taivas repeää.

Hengailin iltapäivällä kisa-alueella tuttuja moikkailen ja Kirsin kisaa jännäten. Loppu hyvin kaikki hyvin..hän juoksi hienosti maaliin 72.5 kilsan päätteeksi.

Tein lauantaina tuplatreenin; aamulla juoksua ja parin tunnin palauttelun jälkeen intervalli-tyyppisen kuntopiirin.

Kisapaikalla

/in /by

Melko kovaa treeniviikkoa seurasi yksi välipäivä ja kaksi tahmean tuntuista juoksulenkkiä.

Mutta se kolmas lenkki…sitä kannatti odottaa.

Jumazukka että juoksu kulki hyvin. Oli sitten ylä-ta alamäkeä, tai tasaista, niin kulku oli varsin lennokasta.

Kävin tänään lauantaina aistimassa Nuuksion polkujuoksukisan tunnelmia kukonlaulun aikaan.

Jo kello 6.00 starttasi 70 kilsan taivallus ja mukana lähtöjoukoissa oli Kirsi, joka tätä kirjoittaessa ryynää pitkin ja poikin kansallispuiston polkuja.

Hattu päästä kaikille niille, jotka tuon urakan reppu selässä suorittavat.

Omat taivallukset jatkuvat aamun juoksulenkillä ja iltapäivän kuntopiiritreenillä.