Kirjoitin viikonloppuna blogiin vuosineljänneksistä.

Kerroin, että olen harjoitellut (meneillään olevalla…)kolmannella vuosineljänneksellä melko paljon.

Yksi asia, jota en maininnut oli se, että olen juossut lähes koko kesän hiekkateillä, mutta en juurikaan metsäpoluilla. Tämä on melko poikkeuksellista, sillä juoksen normaalisti tosi paljon metsässä.

No, miksi olen siis syrjinyt metsäpolkuja?

Lähinnä siksi, että olen halunnut juosta hieman kovempivauhtisia lenkkejä ja tämä onnistuu parhaiten tasaisemmalla juoksualustalla.

No, sunnuntaina tein paluun metsään ja kuinka hyvältä juokseminen siellä tuntuikaan.

Fiilis oli aivan kuin olisi päässyt pitkän talven jälkeen laitumelle.

Vauhtia oli perus-metsälenkkiä enemmän lähinnä siksi, että valitsin juoksureitiksi vanhoja metsäteitä, joita Espoon keskuspuistossa vielä onneksi riittää. Ja ehkä se kuntokin on noussut.

Aion jatkaa näillä tutuilla metsäpoluilla juoksemista tulevinakin vuosina, vaikka muutto vie minut niistä (todennäköisesti) noin 15 kilometrin päähän. Ja siellä “uudessa paikassahan” minulla vasta metsää riittääkin.

Funtsailin niin, että juoksen loppuvuoden ajan noin 50% poluilla ja loput lähinnä hiekkateillä.

Eikä tässä vielä kaikki. Aion ottaa jossain vaiheessa syksyä myös juoksusauvat mukaan. Niillä on hyvä kipitellä jyrkempiä mäkiä ylös.

PS. Hienon metsäjuoksupäivän kruunasi maastojuoksun SM-kisat, joita telkkarista töllötin.