Kuin kotiinsa tulisi…

/in /by

Kävin ensimmäisen kerran Juoksija-lehden toimituksessa keväällä 2003.

Toimitus sijaitsi tuolloin Olympiastadionin eteläkaarteessa.

Juha Hietanen kuvaa “Seikkailujuoksija”-kirjassa” ensimmäistä vierailuani stadikan uumenissa vähän tähän tapaan. “Koputan Juoksija-lehden toimituksen massiiviiseen teräsoveen. Sen avaa yksi lehden pääomistajista Ilkka Kalermo. “Sähän olet ihan juoksijan (laiheliinin) näköinen kundi” toikaisee Ilkka suoraan tyylinsä”.

“Astun ovesta sisään, vilkaisen nopeasti ympärilleni ja sanon..täähän on kuin kotiinsa tulisi”.

Ja sitten varsinaiseen asiaan…

Myimme noin kuukausi sitten nykyisen talomme ja läksimme etsimään uutta majapaikkaa.

Kävimme katsomassa muutamaa kohdetta, mutta ne eivät oikein iskeneet.

Huomasimme ilmoituksen Nuuksion Solvikissa myytävästä talosta ja lähdimme sitä katsomaan entuudestaan tutun kiinteistövälittäjän kanssa.

Astumme taloon sisään ja toteamme molemmat (sitä ääneen sanomatta), “tää on kuin kotiinsa tulisi”.

Kävimme Nuuksion kohteessa toisen ja vielä kolmannen kerran. Edellä mainittu tunne vahvistui jokaisella visiitillä.

Teimme talosta tarjouksen ja pienen pallottelun jälkeen löysimme molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun.

Tänään 13.10.2020 teimme pankissa virallisen kaupan Solvikin mökistä super-mukavien omistajien Leenan ja Ilarin kanssa.

Nostamme nykyisestä kodista kytkintä marras-joulukuun vaihteessa 2020.

Nyt juoksulenkille.

Asiakas on aina…

/in /by

…oikeassa, vain onko sittenkään?

Jenkeissä, missäpäs muualla, on meneillään oikeusjuttu, jossa vastakkain ovat Mount Everest-retkikuntajohtaja sekä hänen järjestämällään vuoristomatkalla mukana ollut asiakas. Jäljempänä kusipää:-)

Tässä pitkä tarina lyhyesti.

Kokenut retkikuntajohtaja teki Everestin perusleirissä päätöksen, että hänen tiiminsä ei aio tehdä huiputusyritystä, sillä olosuhteet ovat sitä vastaan.

No, yksi asiakkaista (kp)oli sitä mieltä, että olisi pitänyt vaan mennä ja (kp) on haastanut retkikuntajohtajan, joka on kokenut Everest-kävijä, oikeuteen.

Mikäli asiakas (kp) voittaisi, mitä en todellakaan toivo, niin se muuttaisi (ennakkotapauksena) vuoristojen pelisäännöt totaalisesti.

Asiakkaan valta kasvaisi ja mihinköhän se johtaisi? Kasvaviin kuolemantapauksiin arvioin minä.

Asiakas (kp) ja myyjä olivat tässäkin tapauksessa tehneet tarkan sopimuksen siitä, että matka Everestille ei takaa vuoren huiputusta.https://www.outsideonline.com/2417327/madison-mountaineering-zac-bookman-everest-lawsuit

Olen vienyt ryhmiä Saharaan, Nepaliin ja Grönlantiin.

Olin Grönlannissa viiden hengen porukan kanssa (muistaakseni) v.2015.

Yksi asiakkaista (ei kp) oli ympäröivistä vuorista sen verran kiinnostunut, että halusi huiputtaa yhden niistä.

Miehellä ei ollut tehtävään soveltuvia varusteita eikä kokemusta.

Kielsin häntä ryhtymästä moiseen hullutukseen.

Into oli kuitenkin kova. Kun sana ei kuulunut, niin sanoin hakevani huoneestani kynän ja paperia, johon kirjoitetaan vastuuvapautussopimus ja nimet alle todistajien läsnäollessa.

Siinä vaiheessa asiakas..järkimiehenä.. tuli tolkkuihinsa ja hän luopui ideastaan kiivetä vuorelle.

Juoksin sunnuntaina huippuhienon treenilenkin. Olipa messevä sää.

Luennolla

/in /by

Kävin lauantaina Luontokeskus Haltiassa (Nuuksio) kuuntelemassa vesistöjemme tilaan liittyvän luennon.

Suomen Ympäristökeskuksessa meritutkijana toimiva Julia Talvitie piti mielenkiintoisen puheenvuoron aiheesta “Mikromuovi, ympäristön pienisuuri uhka”.

Tätä kirjoittaessa ulkona sataa ja tiet lainehtivat vettä.

Tiesitkö, että taajamien hulevedet kulkeutuvat PUHDISTAMATTOMINA vesistöihin..ainakin uudemmissa taajamissa.

Kaupungistumisen myötä hulevesistä on tullut suuri vesistöjen saastuttaja. Vaikka sadevesi on suhteellisen puhdasta sataessaan, se saastuu nopeasti joutuessaan kosketuksiin rakennetun ympäristön kanssa.

Kattojen ja rakennusten maali- ja metallihiukkasten lisäksi sadevesiä saastuttavat etenkin liikenteestä syntyvät hiukkaset ja mikromuovit – pääasiassa renkaiden kulumisesta syntyvät kumihiukkaset.

_______________________________________________________

Haltian tienoolla oli todella paljon porukkaa.

Jo kohti Solvallaan ajaessa oli tunne, kun menisi Stokkan hulluille päiville. Autoa oli kuin pipoa. Tämä vuosi taitaa olla Nuuksion historian ruuhkaisin sitten sen perustamisvuoden 1994.

Tänään sunnuntaina on tarkoitus käydä uudemman kerran Haltian alueella, sillä Kirsi osallistuu Solvallan polkujuoksukisaan.

Juoksen oman lenkkini hieman myöhemin.