Viimeisen kahden viikon ajalla kuitenkin tullut hikoiltua. Vähän eri syistä kuin normaalisti, mutta paita on ollut märkänä.
Yritän päästä alkuviikosta parille pikaiselle juoksulenkille, mutta muutoin viikko menee työpalavereissa ja muuton loppukirissä.
Ensi sunnuntaina alkaa uusi hikiprojekti; puuta kaatuu ja tannerkin varmaan tömisee.
PS. Itsenäisyyspäivänä on tapana muistaa ansioituneita kansalaisia erilaisin ansiomerkein ja nimityksin.
Kun mitään virallista kunniamerkkiä ei tänäkään vuonna minulle myönnetty, niin nimitin itseni saunamajuriksi. Ei mikään reserviläinen vaan aktiivisessa palveluksessa oleva.
Otimme eilen käyttöön uuden Nuuksion kotimme pihasaunan ja siinä klapia kiukaan uuniin heittäessä tuli samalla tämä nimitys. On niitä turhempiakin titteleitä.
…kirjoitti jompi kumpi iltapäivälehti. Ja vieläpä Norjassa.
Meikäläisen kohtaamiset kameleiden kanssa eivät ole olleet yhtä draamaattisia, mutta olen minä mukavampiakin elämiä kohdannut.
Saharassahan niitä on pilvin pimein.
Kun aloin suunnitelemaan Saharan halkijuoksua, niin olin aikeissa ottaa kameleita tiimiin, mutta onneksi kuuntelin järki-ihmisiä. Heitä on hyvä pitää lähellä, siis näitä tolkun ihmisiä.
Ajatus oli siis se, että autojen sijaan, kamelit kantaisivat retkikunnan rojut Saharan autiomaan halki.
No, eihän siitä olisi tullut mitään.
Ensinnäkin, niiden käynti on melko hidasta, joten olisimme varmaan vieläkin siellä, mikäli minun alkuperäinen idea olisi toteutunut.
Toiseksi, kameleiden kunto on heikentynyt ihan samaan malliin, kuin ihmisten.
Ne eivät olisi jaksaneet tuota 1628 kilsan matkaa. Sain tälle asialle vahvistuksen seikkailija Mark Ewansilta, jonka tapasin Omanissa jokunen vuosi sitten.
Hän on taivaltanut kamelikyydillä Arabian niemimaan hiekkaerämaan halki, siis saman reitin, jonka aion vuoden kuluttua juosta.
Mark sanoi, että heidän kamelinsa joutuivat kuntokuurille ennen retkikunnan alkua ja he joutuivat vaihtamaan osan kameleista reilusti yli 1000 kilsan matkallaan.
Valitsimme kameleiden sijaan Toyotan maastoautot.
Hieman samaan asiaan liittyen; minulle ehdotettiin moottorikelkkoja Grönlannin jäätikön ylitykseen. Kieltäydyin siitä jyrkästi. Käytämme koiria tai sitten ei mennä ollenkaan. Jos masiina menee rikki jäätiköllä, niin se on game over.
Tässä kuvassa olen Saharassa suomalaistem koulutettavien kanssa…Lawrence of Arabia (kuva on otettu Saharassa)Muista tankata vettä tarpeeksi??Nää ei tykännyt kyttyrää, vaikka juoksinkin heidän lenkkipoluillaan
Sain Saharan Youssefilta lempinimen “Lawrence of Arabia” ratsastaeesani erään aavikkoreissun yhteydessä yhdellä hänen kameleistaan.
Taisi Youssef vähän vinoilla, kun antoi tuon lempinimen. Sen verran kulmikasta tuo minun ajaminen oli….
Kiinnostukseni historiaan (ja seikkailuihin..) heräsi lukion aikana. Tein tuolloin tutkielman Mannerheimista.
Se olikin ensimmäinen kestävyyssuoritukseni. Kahlasin tutkielmaani varten Stig Jägerskiöldin toimittaman kahdeksanosaisen Marskin elämänkerran ja siitä lähtien historiankirjat ovat kuluneet käsissäni.
Ylivoimaisesti upein kirjasarjani liittyy tutkimusmatkailija Livingstoneen. Ostin hänen reissuistaan kertovia yli 100-vuotta vanhoja kirjoja lontoolaisesta antikvariaatista.
Se, että Livingstonen kirjat päätyivät haltuuni oli aika jännä juttu, sillä olin juuri valmistautumassa Kalaharin autiomaan halkijuoksuun. Ja niillä seuduillahan Livingstone juuri vaikutti…
No nyt kun pääsimme tutkimusmatkailijoihin, niin on pakko ottaa esille suomalaiset seikkailijat, joista suurin osa on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomaksi.
Oheisen Ylen saitin kautta voi kuunnella ja lukea upeita tarinoita vaikkapa kielitieteilijä Donnerin huikeista Siperian seikkailuista. Näiden tarinoiden parissa aion viettää vielä useita talvi-iltoja.
