Pari riviä treeneistä…

/in /by

On kulunut kuukausi siitä, kun muutimme Nuuksioon.

Itse muuttoon liittyvistä asioista en viitsi enää kirjoittaa; keskityn mielummin tulevaisuuteen.

Uudet treenimaastot ovat monilta osin tutut jo aiemmilta vuosilta ja jopa vuosikymmeniltä.

Olen aiemmin harjoitellut pääasiassa Espoon keskuspuistossa. Nuuksioon verrattuna maasto on paljon tasaisempaa, vaikka onhan sielläkin jyrkkiä nousuja.

Korkeuseroja täällä Nuuksiossa siis piisaa ja siitä on paljon hyötyä, mutta mikäli en ole tarkkana, niin siitä saattaa olla ns.pitkässä juoksuss myös haittaa.

Jyrkkien ylämäkien kipittäminen lisää lihasvoimaa ja parantaa muutenkin kapasiteettia.

Mitalilla on toinen puoli. On oltava tarkkana siitä, etteivät harjoitukset mene liikaa rasituksen puolelle.

Olen nyt täällä asuessani juossut kaikista jyrkimmätkin mäet ylös ja syke on ollut sen jälkeen taivaissa. Tämän suhteen on oltava jatkossa tarkkana.

Suurin osa lenkeistä kun tulisi suorittaa peruskestävyystasolla.

Aion jatkossa kävellä joitakin ylämäkiä, jotta sykkeet pysyisivät riittävän alhaalla. Samalla säästän jalkoja, jotka joutuvat ylämäissä koville.

Etenkin pohkeen seutu ja akilles joutuvat jyrkissä ylämäissä toimimaan kovan paineen alla.

Minulla on karvaita kokemuksia liiallisista ylämäkitreeneistä, jotka ovat johtaneet jalkavaivoihin.

Aion siis treenata myös muualla kuin Nuuksiossa. Tuttu Espoon keskuspuisto on siihen luonteva paikka.

Juoksen talven aikana vähemmän kinttupoluilla kuin aiempina vuosina.

Poluilla juoksuvauhti tippuu (karkeasti arvioiden) minuutin/per kilsa..no ainakin teknisesti haastavimmilla osuuksilla.

Tämä ei tarkoita sitä, että en juokse lainkaan poluilla. Juoksen, mutta harvemmin kuin aiemmin.

Aion jatkaa lihaskuntotreenejä mm.soutulaitteen parissa ja kehittelen myös uusia harjoitusmuotoja, jotka valmistavat minua kohti Arabian hiekkaerämaan haasteita.

Naruhyppytreenit jatkavat myös ohjelmistossa. Ja samoin venyttely.

Ja niin myös blogin päivitys. Vuonna 2021 alkaa kahdestoista vuosi sportman-blogin kirjoittajana.

Saas nähdä keksisikö sitä jotain uutta.

Juoksen tänään kaverin kanssa lenkin… Espoon keskuspuistossa.

42 vai ikigai?

/in /by

Grönlannin jäätikkö 2013. Ollaan makoiltu Gregin kanssa jo 4 päivää teltassa. Ulkona pauhaa (edelleen) helvetillinen myrsky.

Kysyn Gregiltä, “what´s the meaning of life?” Miehen lakoninen vastaus on…”42″.

Sininen vyöhyke (Blue Zone) -tutkijat etsivät vastausta siihen, että miksi juuri Okinawassa (Japani); Sardiniassa (Italia); Nicoya´ssa (Costa Rica); Ikariassa (Kreikka) ihmiset elävät niin julmetun pitkään.

Yksi tutkijoiden havainto liittyy elämän tarkoitukseen, Näyttää siltä, että se on yksi pitkän elämän salaisuuksista. Mutta ei toki ainoa….

Meillä jokaisella on -kuten okinawalaiset sen ilmaisevat – ikigai, mutta sen löytäminen vaatii kärsivällistä itsetutkintaa. 

Ikigai on oman elämän tarkoitus ja suuri intohimo, joka tuo elämään onnea ja tyydytystä. Se on syy nousta aamulla vuoteesta – sitten vanhanakin.

Tutkijoiden mukaan elämän tarkoituksen löytäminen (ja sen mukaan eläminen..) voi tuoda jopa 7 lisävuotta. elinikäähttps://www.bluezones.com/2011/08/the-right-outlook-how-finding-your-purpose-can-improve-your-life/

Sunnuntaina tein lyhyen lenkin ja risusavottaa. Tänään on ohjelmassa lihaskuntotreenejä.

Kanveesi

/in /by

.Selailin “stop talking -start doing” liittyvää kirjasta jokunen vuosi sitten.

Syy miksi otan asian esille liittyy siihen, että vuosi 2021 lähestyy ja jollain kanssaihmisellä saattaa olla mielessä jokin tavoite, josta on puhunut (talking), mutta tekeminen (doing) on jäänyt vähemmälle.

Syitä tavoitteiden aloittamatta jättämiseen on monia.

Jokin aiempi hanke on saattanut mönkään ja ne muistot ovat vielä tuoreena mielessä. Tällöin meistä on tullut menneisyyden vankeja.

Nyrkkeilijäsuuruus Mohammed Ali sanoi:” Inside of a ring or out, ain`t nothing wrong with going down. It´s staying down that is wrong”

Jos on tullut iskuja…niin kuin meille kaikille tulee…niin maahan ei saa jäädä makaamaan. On noustava ylös ja aloitettava uudestaan, vaikka se tuntuukin vaikealta.

Olen käynyt Arabia -projektissani kerran jos toisenkin lattiassa. Joka kerta olen päättänyt nousta ylös ja jatkaa ponnisteluja.

“What a man can be-he must be” on yksi hienommista lauseista, joita olen kuullut.

Aika usein kuulee ihmisten sanovan, ettei ole aikaa tai muita resursseja aloittaa jokin hanke.

Jos tavoite on tärkeä, niin silloin joutuu “luopumaan” jostain.

Suomalaiset viettävät keskimäärin lähes 3,5 tuntia TV-ruudun äärellä. Joka päivä. Ja sen päälle tulee vielä netissä roikkuminen.

Vielä kymmenen vuotta sitten nökötimme telkkarin äärellä alle 3 tuntia ja sosiaalinen media oli vasta lähtökuopissa.

Kolmessa ja puolessa tunnissa ehtii tehdä aika paljon asioita oman tavoitteensa eteen, joten väite ettei ole aikaa, on tekosyy.

” Voi sanoa, että jollain on onnea. Mutta sitä onnea ei ole, jos makaa kotona television ääressä. Pitää liikkua ihmisten joukossa, näyttää, että on valmis tekemään enemmän kuin muut. Kun elämässä tulee eteen mahdollisuuksia, pitää olla valmis ottamaan riski.” (Kyra Kyrklund, 6 x olympiaedustaja, MM hopeaa yms., Maaseudun Tulevaisuus, 26.12.2020)

“You can´t expect to win the jackpot if you don´t put a few nickels in the machine”.

Jos haluat aloittaa säännöllisen ulkoilun/lenkkeilyn, niin hanki lenkkarit. Ja mikä tärkeintä, niin pistä ne jalkaan ja lähde lenkille!

Kävin eilen..mikäs päiväse nyt olikaan, kun pyhät sekoittavat pään…lauantaina palkitsevalla juoksulenkillä.

Piipahdin pikaisesti Pirttimäessä, jonne pääsee kätsästi muutamaa reittiä pitkin. Minä juoksin hiekkateitä, vaikka sinne menisi ihan ok polkujakin. Ainakin osan matkaa.

Juoksen pääosin hiekkateillä ja minimaalisesti poluilla. Tästä huomisessa blogissa lisää.