Parhaat safkat, osa 1.

Lähdemme ensi viikolla Halti-tunturille.

Tunturi tarjoaa varmasti silmänruokaa, mutta olen 100% varma siitä, että Lapin- ystävämme Venla ja Antti/Outdoor Artisans tarjoavat meille myös hiton hyvää muonaa.

Olen kiertänyt maita ja mantuja jo 20 vuoden ajan ja ajattelin kertoa blogin lukijoille parhaista ruokakokemuksistani.

Niitä on useita, joten tästä tulee kolmiosainen sarja.

Aloitetaan Etelämantereelta, jonne päädyin joulukuussa 2008.https://en.wikipedia.org/wiki/Patriot_Hills_Base_Camp

Tarkempi sijaintini oli Patriot Hills, jossa sijaitsi amerikkalaisten (ALE) perusleiri. Noin vuotta aiemmin vietin aikaani Pohjoisnavalla veli-venäläisten perusleirissä.

Ero näiden kahden välillä oli kuin yöllä ja päivällä.

Ruoka Antarktiksella oli aivan mahtavaa ja samoin henkilökunnan palvelu ja asenne.

Kerron yhden esimerkin….

Juoksin jäätiköllä 100 kilometriä ja toinen perusleirin kokeista sanoi minulle ennen kisaa: “Jukka, jos jaksat juosta näissä olosuhteissa 100 kilsaa yhteen menoon. niin leivon sinulle suklaakakun”.

Heti juoksun jälkeen linkutin kohti valtavan kokoista messitelttaa, johon perusleirissä majaileva porukka kerääntyi syömään ja hengailemaan.

Olin vähän kuin puulla päähän lyöty kun astuin messitelttaan.

Siellä jenkki-kokki, jonka nimeä en valitettavasti muista, odotti minua valtava suklaakakku käsissään.

“Onnea Jukka, tässä se lupaamani kakku”.

Olen varma, että tippa nousi siinä kohdin linssiin…..

Jumalauta, että se kakku maistui hyvälle, sillä en ollut (muistini mukaan) syönyt juuri mitään 100 kilsan aikana. Sai siitä muutkin osansa….

Se toinen kokki, norjalainen Ronny Finsås, ja tämä jenkki loihtivat meille päivittäin ihan uskomattoman hyvältä maistuvia keitoksia.

Juhlakakun lisäksi mieleen on jäänyt mahtava jouluillallinen.

Kyllä, vietimme siellä joulunkin, sillä vallitseva säätila (myrskyt) estivät lentokoneen laskeutumisen jäätikölle.

No, huomenna jatketaan ja tuolloin olemme Kalaharin autiomaassa.

Tässä sitä nautitaan Etelämantereen kakkua…