Mr. Young

Here is the story of Cliff Young, an Australian farmer who ran a legendary ultramarathon wearing unusual gear—and made history in the process:

Albert “Cliff” Ernest Clifford Young (1922–2003) was a traditional Australian potato farmer from Beech Forest in the state of Victoria. He was not part of the professional running world, yet he became one of the most famous names in endurance running—albeit in a rather unexpected way.

In 1983, the Sydney–Melbourne Ultramarathon was held, one of the longest and most demanding running races in the world.

Many experienced elite runners took part in the approximately 875-kilometre race.

Cliff Young appeared at the starting line at the age of 61, wearing a long work overall and rubber boots, looking more like a farm labourer than an endurance athlete. Later someone gave him proper running shoe, though.

The other competitors set off quickly and took the early lead positions. Cliff was not the fastest, but he had years of experience from his farm involving long walks and runs. He often had to search for and gather his sheep over very long distances…

All of this had prepared his body for an exceptionally prolonged physical effort.

While the other runners rested at night, Young kept up a steady pace in his boots, progressing day after day.

This strategy made him a surprising contender.

And the winner.

In fact, he won the race completely unexpectedly, finishing about 10 hours ahead of the next runner, with a time of 5 days, 15 hours, and 4 minutes.

Cliff Young became a national legend in Australia and continued running even into his seventies.

Oh—and Young received prize money of about 10,000 Australian dollars for his victory.

However, Cliff did not know beforehand that there was prize money; he had entered the race purely for the challenge and the joy of running.

He decided to give the prize money to the other competitors!

What a story!

P.S. I often wear rubber boots on my walking outings, but maybe I should start running in them too?

**********************************************************************************************

Tässä on tarina Cliff Youngista, australialaisesta maanviljelijästä, joka juoksi legendaarisen ultramaratonin harvinaisella varustuksella ja teki samalla historiaa:

Albert “Cliff” Ernest Clifford Young (1922–2003) oli perinteinen australialainen perunafarmari Beech Forestista, Victorian osavaltiosta. Hän ei kuulunut juoksun ammattilaispiireihin, mutta hänestä tuli yksi kestävyysjuoksun kuuluisimmista nimistä, mutta hieman odottamattomalla tavalla.

Vuonna 1983 järjestettiin Sydney–Melbourne Ultramarathon, joka yksi maailman pisimmistä ja vaativimmista juoksukilpailuista.

Noin 875 km pitkälle reitille osallistui paljon kokeneita huippu­juoksijoita.

Cliff Young ilmestyi kilpailun lähtöviivalle 61-vuotiaana, pitkässä haalarissaan ja kumisaappaat jalassaan ja hän vaikuttikin enemmän maataloustyöläiseltä kuin kestävyysurheilijalta.

Muut kilpailijat lähtivät nopeasti liikkeelle ja veivät alussa johtopaikat. Cliff ei ollut nopein, mutta hänellä oli kotitilaltaan hankittu vuosien kokemus pitkistä vaelluksista ja juoksuista. Mies kun joutui hakemaan ja etsimään lampaitaan pitkienkin matkojen takaa…. kumisaappaat jalassa.

Tämä kaikki oli valmistellut hänen kehoaan poikkeuksellisen pitkäkestoiseen ponnisteluun.

Kun muut juoksijat lepäsivät öisin, Young piti tasaista tahtia yllä edeten tasaisesti päivästä toiseen. Tämä taktiikka teki hänestä yllättävän kilpailijan.

Ja voittajan.

Itse asiassa hän voitti kilpailun täysin odottamattomasti, noin 10 tuntia ennen seuraavaa juoksijaa, ajassa 5 päivää, 15 tuntia ja 4 minuuttia.

Cliff Youngista tuli kansallinen legenda Australiassa ja jatkoi juoksuja vielä yli seitsenkymppisenä.

Ai niin, Young sai voitostaan palkintorahaa noin 10 000 Australian dollaria.

Cliff ei kuitenkaan tiennyt etukäteen, että kilpailussa oli rahapalkinto, hän oli tullut mukaan juoksemaan vain haasteen ja ilon vuoksi.

Hän päätti jakaa palkintorahat muille kilpailijoille!

What a story!

PS. Käytän usein kumisaappaita kävelylenkeillä, mutta pitäisiköhän alkaa myös juosta niillä?