Hyppää takaisin satulaan / Jump back on the horse!
Epäonnistuminen voi tuntua raskaalta, mutta se on usein yksi tehokkaimmista tavoista kasvaa ja kehittyä.
On sanottu, että “virhe ei ole epäonnistuminen, ellei siitä kieltäydy oppimasta“
Kun kohtaa vastoinkäymisiä ja silti jatkaa, rakentuu henkinen kestokyky. Tämä resilienssi auttaa tulevaisuudessa: pienet takaiskut eivät enää tunnu ylitsepääsemättömiltä.
Epäonnistuminen opettaa, että taidot ja kyvyt eivät ole pysyviä, vaan niitä voi (ja pitää) kehittää harjoittelemalla.
Ja mikä tärkeintä, kun ei pelkää mokaamista, uskaltaa kokeilla uusia ideoita ja ratkaisuja.
Monet innovaatiot ja keksinnöt ovat syntyneet juuri epäonnistuneiden yritysten seurauksena.
Olen epäonnistunut kaksi kertaa aavikolla ja kerran jäätiköllä.
Ensimmäinen tapahtui Libyassa 2008 noin 200 kilsan kisan aikana.
Opin tuon seikkailun aikana, että omaa virhettä ei kannata laittaa ulkoisten olosuhteiden piikkiin.
On syytä katsoa peiliin ja miettiä, mikä meni vikaan.
Ja sen jälkeen on yritettävä uudestaan, siis hypättävä ratsun selkään, vaikka sieltä putoaminen on saattanut tuntua kipeältä.
Näin tein ja juoksin kaksi vuotta myöhemmin Kalaharin autiomaan halki ja siitä kahden vuoden kuluttua Saharan…
Seikkailijan elämä on opintomatka.
PS. https://www.instagram.com/seikkailujuoksija
Ota Insta seurantaan…
****************************************************************************
Failure can feel heavy, but it is often one of the most powerful ways to grow and develop.
It has been said that “a mistake isn’t a failure unless you refuse to learn from it.”
When you face setbacks and keep going, you build mental endurance. This resilience helps in the future: small setbacks no longer feel insurmountable.
Failure teaches that skills and abilities are not fixed — they can be developed through practice.
And most importantly, when you’re not afraid of making mistakes, you dare to try new ideas and solutions. Many innovations and inventions have emerged precisely from failed attempts.
I have failed twice in the desert and once on the ice.
The first time was in Libya in 2008, during a 200-kilometer race.
During that adventure, I learned that it’s not worth blaming external conditions for your own mistakes.
You need to look in the mirror and think about what went wrong.
And after that, you have to try again — get back in the saddle, even if falling off has been painful.
That’s what I did: two years later, I ran across the Kalahari Desert, and two years after that, across the Sahara…
Arabia was another transformative experience.
I fell into the sand — but once again, I got up, richer and wiser from the experience.
In Greenland in 2013, I had two people with me who should not have been part of the expedition.
In 2019, the Greenland team was perfect — and so was the outcome.
The life of an adventurer is a journey of learning.
Pls follow me on..https://www.instagram.com/seikkailujuoksija
Dream Team Greenland 2019
