Kylmiltään vai ei?

Hesarissa oli artikkeli, jonka otsikossa kysytään “Voiko vaativaan juoksutapahtumaan lähteä mukaan, vaikka treenaaminen jäi talvella vähiin?”https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000010412179.html

Jutussa on paljon hyviä pointteja, mm. se, että “Jos taas kestävyysliikunta on jäänyt kokonaan puoleksi vuodeksi, liikkeelle pitää Kaikkosen (HS´n haastattelema asiantuntija) mukaan lähteä varovasti. Samoin silloin, jos juokseminen on kokonaan uusi asia”.

“Hyvä kenraaliharjoitus 34 kilometrin pituiselle Karhunkierrokselle (=polkujuoksutapahtuma), voisi Kaikkosen mukaan olla esimerkiksi runsaan parinkymmenen kilometrin lenkki”.

Kokemattomalle juoksijalle tuo on turhan pitkä kenraaliharjoitus, jos juoksutausta on siis “ohut”. Suosittelen treenilenkkejä poluille, ylä-ja alamäkiin, sauvojen käytön opiskelua, repun ja muiden varusteiden testaamista, lenkillä syömisen & juomisen harjoittelua jne.

Reilu 15km riittää, sillä kokematon juoksija kävelee kuitenkin melko suuren osan Karhunkierroksesta, kuten tekevät niin monet muutkin.

Se myös selittää (osittain) polkujuoksutapahtumien suosion.

Kukaan ei kysele loppuaikaa toisin kuin asvaltilla juostavissa juoksutapahtumissa (maraton, puolimaraton).

Jengi fiilistelee jälkikäteen reitin hienoutta, kovuutta, “tiukkoja paikkoja”, tutustuu matkan aikana uusiin ystäviin jne.

Juoksen tänään Espoon keskuspuiston poluilla parinkymmenen Finskiläisen (Finnair) kanssa.