Iloisesti pihalla 21v.

Kylläpä aika rientää.

Siitä on tasan 21 vuotta, kun hyppäsin kirjaimellisesti oravanpyörästä veks ja aloin juoksupummiksi.

Orava liittyy tarinaan ihan olennaisesti; olin erään firman neukkarissa kuuntelemassa jonnin-joutavaa lätinää, kunnes huomasin neuvottelutilan ikkunoista oravan, joka hyppeli iloisesti oksalta toiselle.

“Ollapa orava” tuumi markkinointipäällikkö Viljanen.

No, nyt sitä on hypitty maapallon kolkasta toiselle eikä loppua näy.

Eiköhän tässä juhlita vielä ainakin 25-vuotis-jalkataiteilijajuhlaa ennen kuin pistän kengät pussiin.

Miksei vielä “kolmekymppisiäkin”?

Kulku tuntuu aika hyvältä, siis juokseminen.

Talven harjoitteet ovat tuoneet voimaa ns. takaketjuun eli pakaraan, takareiteen sekä pohkeeseen.

Uskon, että tähän on tuonut erittäin hyvän lisän lumikengillä tehdyt mäkitreenit.

Juoksin sunnuntaina osan matkaa hiihtoreitillä (sori siitä).

En pistänyt (tietenkään) jalkaani ladulle vaan etenin siinä reunamalla, joka oli tamppatunut kivikovaksi.