Jäätiköllä sattuu ja tapahtuu….

Kuten olen aiemmin maininnut, niin olin Grönlannin jäätiköllä tasan kolme (3) vuotta sitten eli v.2019.

Tänä vuonna jäätikköä tarpoo muutamakin tuttu mies.

Aloitetaan idästä. Tiimikaverini Salo ja hänen inuiittikaverinsa (jonka nimeä en tiedä..) ovat matkalla idästä eli Isortoqista kohti jäätikön länsireunaa.

Siellä he tapaavat asiakkaan/asiakkaita, jotka tekevät oman jäätikön ylityksen kokeneiden inuiittien avustamana suunnassa länsi-itä.

Näin Facebookissa Salon vaimon Ellan kuvaaman filmipätkän, jossa miehet tekivät lähtöä jäätikölle. Kyllä tuli sellainen olo, että olisinpa mukana.

Toinen tuttu heppu Mikael Strandberg aloitti jäätikön ylityksen muutaman asiakkaansa kanssa (myös) muutamia päiviä sitten. Heidän taipaleensa alkoi jäätikön länsireunalta eli Kangerlussuaqista.

Vaikka mies on kokenut polar-seikkailija, niin näin vaan hänen reissunsa tyrehtyi ennen kuin ehti oikeastaan alkamaankaan.https://explorersweb.com/mikael-strandberg-concussion-greenland-2022/

Näyttää siltä, että hän on kaatunut pahasti ja saanut päähänsä jonkun sortin hitin.

Mikael kertoi Facessa ennen reissua, että häntä hieman “hirvittää” vetää yli 110 kilon pulkkaa perässään.

No, nyt tuli huono arpa käteen. Mies on kuitenkin evakuoitu Grönlanniin pääkaupunkiin Nuukiin, jossa hän saa asianmukaista hoitoa. Lähetin miehelle tsemppiviestin, johon hän vastasi, että “kahden vuoden kuluttua uudestaan”. Oikein. Periksi ei anneta.

Ennen kuin joku alkaa vinkumaan, että siinä evakuoinnissa paloi yhteiskunnan rahaa, niin voin sanoa, että he ovat jättäneet pelastustoimia varten hemmetin isot vakuudet sisään. Retkikunta on tässäkin tapauksessa maksumiehenä, ei yhteiskunta.

Voin kokemuksesta sanoa, että Air Greenland ei harjoita hyväntekeväisyyttä:-)

Ja sitten muuta urheilua. Juoksin perjantaina lenkin Pirttimäkeen ja takaisin. Hengailin matkan varrella Bodom Trail-tapahtumassa.

Tein vielä illalla kevyen punttitreenin.