Kun päässä naksahtaa

Viime viikonloppuna tuli pelailtua pesistä ja siinä rytäkässä kramppasi takareisi.

Näin meidän kesken, ongelmani on se, että en osaa ottaa mitään urheilulajia iisisti, vaan aina pitää mennä tilanteisiin täysi höyry päällä. Siksi on parempi pitäytyä “vain” juoksussa…ja pitää numerolappu kaukana rinnasta.

Se on kumma juttu; jos pelaan tennistä, sulkista, korista…ihan mitä vaan, niin leppoisa höntsäily ei riitä. Tässä on syy, miksi en harrasta muita lajeja.Olisin muuten telakalla tavan takaa.

Jos näen jonkun juoksevan vaikkapa 500 metriä edelläni, niin minun on pakko juosta kyseinen tyyppi kiinni ja mennä ohi (jos pystyn). No, tästä vimmasta olen päässyt jo aika hyvin irti.

Urheilu on oikeastaan ainoa asia, jonka yhteydessä päässä naksahtaa edellä mainitulla tavalla.

Olen parannellut viikon aikana takareittä liikkumalla aktivisesti, mutta en ole edennyt juosten.

Parina edellisenä päivänä olen tehnyt pitkiä kävelylenkkejä ja niiden aikana jalka on tuntunut jo paljon paremmalta.Ylämäissä takareisi on hieman muistuttanut itsestään.

Keskiviikkona tein peräti kaksi kävelylenkkiä ja soudin 10 vuotta täyttävällä soutulaitteella snadin lenkin.

Hommasin soutulaitteen (Concept 2) heinäkuussa 2011. Se on ollut yksi elämän parhaista hankinnoista.

Tänää aion tehdä melko iisin testijuoksulenkin Se on pituudeltaan 15 kilsaa. Aion kävellä kaikki ylämäet, jotta takareisi ei ottaisi “hittiä”.