Kun lumi pöllyää

Katselin YouTubesta päivä pari sitten videopätkiä Grönlannin jäätiköltä. Osa niistä oli kuvattu myrskyn eli piteraqin aikana.

Piteraq on grönlantilaisten alkuperäisasukkaiden keksimä nimi katabaattiselle tuulelle, jota esiintyy Grönlannin lisäksi etelämantereella.

Olen tiiviissä meiliyhteydessä seikkailukaveriini Greg Maudiin, jonka kanssa seikkailimme Kalaharin autiomaassa ja Grönlannin jäätiköllä (2013).

Kysyin häneltä, että kuinka monta päivää me olimme Piteraq-hirmumyrskyn kourissa vuonna 2013. vastaus oli, 5 päivää.

Se muistan, että olin ihan kusi sukassa ensimmäisenä Piteraq-yönä. Olin satavarma, että teltta lentää päältämme, mutta onneksi näin ei käynyt.

Ekan yön jälkeen totuin myräkkään ja loppuaika meni leppoisasti “korttia läiskien ja paskaa puhuen”. Ulos ei (tosin) ollut asiaa.

Vessakäynnin hoidin niin, että työnsi takapuolen teltasta ulos ja annoin palaa. “Tuote” lensi jonnekin, varmaan Afrikkaan. Kerran tavara löysi (tosin) tiensä inuiitti-kavereiden telttanaruihin.

Viime keväänä olimme jäätiköllä vain 1,5 päivää myrskyn kourissa, joten olimme siltä osin onnekkaita.https://www.youtube.com/watch?v=wBW4D9d8U7I

Greg on kovasti pumminut minua mukaan Siperian seikkailulle. Ainakaan vielä en ole vastannut kosintaan myöntävästi, mutta olen hieman jo “lämmennyt” ajatukselle kärvistellä kovissa pakkasissa.

Pitää varmaan käydä tutkituttamassa pääkoppa.