Lippis

Joistakin juoksukamoista tulee tosi läheisiä.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa Salomonin lippis. Sain sen silloiselta sponsoriltani (siis Salomonilta)vuonna 2007 ja heti seuraava vuonna se keikkui päälaellani Libyan Saharassa.

Ja siitä lähtien se on ollut yksi rakkaimmista varusteistani.

Lokakuussa 2019 olin lenkillä Espoon keskuspuistossa. Edellä mainittu lippis oli jälleen kerran päässäni.

Matkan aikana tuli kuuma, joten otin lippalakin pois päästä ja asettelin sen housunkaulukseen siten, että se ei tippuisi.

No, sinne jäi johonkin matkan varrelle. Huomasin asian vasta kotiin tultuani ja suusta pääsi liuta rumia kirosanoja.

Olin ihan varma etten näe (rakasta) skotsaani enää ikinä.

Eilen (lauantaina) juoksin taas pitkin keskuspuistoa. Yht äkkiä hokasin jotain tuttua. Lähes kaksi kuukautta kateissa ollut lippalakkini roikkui puun oksalla.

Joku ystävällinen kulkija oli löytänyt keskuspuiston hiekkabaanalle tippuneen lakkini ja nostanut sen kuusen oksalle keikkumaan. Siinä se on minua odotellut ties kuinka kauan. Ihme juttu etten ollut huomannut sitä aikaisemmin.

Olin ihan villinä kun löysin sen! Se lakki lähtee nimittäin myös Arabian autiomaahan.

Oheinen kuva on otettu Kalaharin autiomaasta vuonna 2010. Siinä niin mies kuin lippis etenevät autiomaan halki.

Juoksin 1h50 minsaa.