Innostus

“Mistä ihmeestä sä löydät intoa ja motivaatiota noihin seikkailuihin” kysyi eräs ystäväni melko pian Grönlannista palauttuani.

 

“Tää on vaan niin hauskaa” kuului lyhyt vastaukseni. Totta toinen puoli; ei se nyt aina niin hauskaa ole, mutta pääosin kyllä.

 

Olen siis onnellinen kun a)suunnittelen ja b) toteutan seikkailuja.

 

Itseohjautuvuusteorian (Deci&Ryan) mukaan ihmisellä on kolme psykologista perustarvetta, jotka toimivat hyvinvoinnin peruskalliona.

 

Ensimmäinen perustarve on autonomia, jolloin ihminen kokee olevansa kuskin eikä matkustajan paikalla…siis oman elämänsä herra (tai rouva).Elämä ei ole siis ulkoa ohjattua vaan motivaatio löytyy ihmisen (yksilön) sisältä.

 

Autonomia tarkoittaa sitä, että voi säädellä vapaasti omaa toimintaansa.

 

Toisena onnellisuuslähteenä on kyvykkyys, kompetenssi. Tästä esimerkkinä voisi mainita asioiden aikaansaaminen ja tunne niiden onnistuneesta läpiviemisestä.  Tämän lisäksi kyvykkyyden kokemiseen liittyy tunne mahdollisuudesta vaikuttaa asioiden sujumiseen.

 

Kolmas onnellisuuteen vaikuttava tekijä on yhteenkuuluvuuden kokeminen. Toisten ihmisten vaikutuksella on suuri merkitys ihmisen hyvinvointiin.

 

Siksi en tee töitä kusipäiden kanssa enkä hengaile niiden kanssa muutenkaan.

 

Eikä edes tarvitse, sillä voin itse (pääosin) valita keitä rinkiin kuluu ja keitä ei.

 

Pitkillä jäätikkö-ja aavikoreissuilla hyvä tiimi on kaiken a&o. Olen ollut tämän asian suhteen onnekas.

 

Lyhyenä yhtenvetona voin todeta, että homma on hauskaa, kun kukaan ei ole määräilemässä ja asioita tapahtuu mukavien ihmisten kanssa.

Hauskaa Saharassa.

Ja etelämantereella…