Porrastreeni
Eilen keskiviikkona oli vuorossa toiseksi viimeinen Duunikunto-ohjelman kuvauspäivä ennen h-hetkeä eli Sipoonkorven polkujuoksukisaa, johon viisi ohjelmaan valittua henkilö osallistuvat.
Olimme alkuillasta kuvaamassa Malminkartanon jätemäellä…tai hienommin sanottuna täyttömäellä. Eilisen treenin aiheena oli porrasjuoksu ja täyttömäki tarjoaa siihen Helsingin pisimmät portaat, peräti 426 askelmaa.
No, ennen kuin voi juosta, niin on osattava kävellä.
Aloitimme siis kuvaukset tutustumalla oikeanlaiseen porraskävelytekniikkaan. Se on itse asiassa vaikeampaa kuin uskoisi.
Askelmia noustessa polvi ja varvas on pidettävä samassa linjassa. Usein näkee askeltajan jalan, lantion ja selän kiertyvän viereisen jalan puolelle.
Kiertyminen johtuu siitä, että kävelijä (tai juoksija) ei kykene aktivoimaan keskimmäistä pakaralihasta, joka toimii “lantion vakauttajana”.
Keskityimme eilisessä treenissä kahteen edellä mainittuihin seikkoihin…siis polven ja varpaiden linjaan ja pakaralihaksen aktivoimiseen. Kävelimme rappusia ylös hyvin rauhallisesti keskittyen oikeanlaiseen suoritukseen.
Olin kuvauspaikalla noin tuntia ennen kun kameraryhmä, äänittäjä, ohjaaja ja itse duunikuntolaiset saapuivat paikalle. Ai niin, onhan siellä aina mukana meikkaajakin, joka pistää pakkelia mm.seikkailujuoksijan lärviin. Ja sitähän kuulkaa menee…
Seurasin sen noin tunnin ajan muita paikalla olevia porrasjuoksijoita. Monelle heistä tuntui olevan tärkeämpää tehdä suoritus kovalla sykkeellä eikä niinkään keskittyä oikeanlaiseen suoritukseen.
Varsinkin monet paikalla olleet miehet halusivat vetää överit. Tyyli oli enemmän kuin vapaa eli jalat ja lantio vispasivat sinne sun tänne. Tiedän juoksijoita, jotka ovat saaneet alaselän huonoon kuntoon portaita kipittämällä. Ne alaselän kivut johtuvat todennäköisesti lantion huonosta pidosta.
Oikeanlaisen porrastekniikan opiskelulla avulla kehittyy myös paremmaksi juoksijaksi. Se keskimmäisen pakaralihaksen käyttö kun on hyvän juoksemisen ihan aa ja oo.
Tänään jatkuu juoksukoulu Nuuksion puolella.
