Vika hiihto

On hyvin mahdollista, että tämän päivän jälkeen seuraava sivakointi on vasta ensi talvena.

 

Sääennuste lupaa maanantaille jonnin verran lumisadetta. Mikäli se ei ole saavuttanut etelärannikkoa aamuun mennessä, niin siinä saattaa olla yksi mahdollisuus jatkaa hiihtokautta vielä yhdellä päivällä.

 

Monet ovat aiempina vuosina kyselleet syytä miksi en hiihdä.

 

Päätin armeijan jälkeen jättää hiihdon muiden harteille. Sain (omasta mielestäni) suksia siellä kiintiöni täyteen.

 

Aloittaessani työuran Juoksija-lehdessä kuittailin jatkuvasti (sori Seppo) lehden toimittajille siitä, että lehdessä käsitellään niin paljon hiihtoa.

 

Liekö mussutuksellani ollut jotain vaikutusta, mutta Kustannus Oy Juoksija päätti perustaa noin kymmenen vuotta sitten Hiihto-nimisen lehden. Nyt lehdellä on noin 40.000 lukijaa.

 

Valmistauduin Lapissa pariinkiin otteeseen Grönlannin jäätikköjuoksuun talvikaudella 2012/2013. Sain tuolloin päähäni käydä myös hiihtolenkeillä. Se tuntui ihan nastalta, mutta ei siitä mitään ihmeempää kipinää syttynyt. Ja minähän en tee mitään, jossa sydän ei ole mukana.

 

Grönlannin seikkailun jälkeen vierailimme kohtuu tiiviisti Lapissa. Jokaisella kerralla tuli hiihdettyä enemmän ja enemmän. Ja niin tuli aika hankkia myös omat sukset. Ja nyt on jo toisenkin parin osto mielessä….

 

Mikäli ensi talvikaudella luntaa vaan täällä etelässä piisaa, niin aion hiihtää….paljon. Se on hyvää oheistreeniä juoksun rinnalle. Ja tää ei ole siis aprillipila.

 

Nyt ladulle. Ja sen päälle juoksua.