Vauhdin hurmaa
Juoksin sunnuntain lenkin pääosin metsäpoluilla.
Kapealla kinttupolulla juostessa tulee helposti näköharma. Nostat vauhtia ja tunnet, kuinka puut vaan vilisevät silmissä. Luulet eteneväsi todella rivakkaa vauhtia.
No, totuushan on kuitenkin se, että mikäli juoksit sitä samaa “hurjaa”vauhtia vaikkapa hiekkatiellä, niin löntystelyähän se olisi.
Jäin viime talvena tämän näköharhan vangiksi. Juoksin marras-helmikuun välisen ajan lähes poikkeuksetta poluilla. Siirsin harjoittelun painopistettä hiekkateille vasta lopputalven ja alkukevään aikana.
Ihmettelin, kun juoksu ei kulje. Olin kuvitellut juoksevani talvipoluilla ihan hyvää vauhtia, mutta todellisuudessa vauhti oli ollut todella hiljainen. Ja kun yritin juosta hiekalla lujempaa, niin eihän siitä meinannut tulla mitään.Jalat kyllä toimi, mutta hapenotto ei.
Tulevana talvena on juostava 1-2 rivakampivauhtista lenkkiä per viikko nopeammalla alustalla.
