Messukeskuksessa
Keskuskauppakamari järjesti tänään “Rytminmuutos” -tapahtuman, jossa olin yhtenä kutsuttuna puhujana.
Otsikkoni oli “miten valmistautua mahdottomaan?”
No, ammuin heti esityksen aluksi alas sanan “mahdoton”. Ei sellaista olekaan, paitsi tietenkin meidän päässä. Mahdoton on itsemme luoma “illusio”.
Perustelin yleisölle väitteeni tarkemmin, mutta en pitkästytä teitä sen enempää sillä aiheella. Oli kiva saada puheen jälkeen positiivista palautetta ja muutama henkilö kävi kertomassa, että olin antanut heille ajattelemisen aihetta. Yksi juttusille tulleista kertoi puheeni johtavan isoon muutokseen…Voiko ihminen saada tämän parempaa palautetta. EI VOI!
Kävin tuulettamassa päätä ja eräitä maastokenkiä aamun aikana. Juoksija-lehti testaa paraikaa uusia maastokenkiä ja minut on taas (ilokseni) valjastettu tähän tärkeään tehtävään.
Olipa hyvä, että minulla oli jäljellä vielä viime vuotinen testipari lenkkareista, joiden uusinta versiota kokeilin aamulla.
Maahantuojalta saadun viestin mukaan kenkä on muuten sama, mutta kengän pääliosan materiaali on muuttunut. Huomasin kuitenkin lenkin aikana, että päkiä on viime vuotista rullaavampi ja jotenkin napakampi.
Syy saattaa olla siinä, että kengän päkiäosa on 0,5 cm viime vuotista mallia leveämpi.
Huomasin myös, että jalka ei istu kantakupissa ihan yhtä hyvin kuin v.2015 versiossa. Tähänkin havaintoon löytyi varmat todisteet mittanauhan avulla. Kantakuppi on yli puoli senttiä korkeammalla kuin ed.vuoden mallissa.
En olisi millään havainnut näitä eroja ilman, että aamun lenkillä vasemmassa jalassa oli viimevuotinen ja oikeassa jalassa tän vuotinen maastokenkä.
