Pohjoinen

Meikäläinen lukee haukkana uutisia, joissa kerrotaan alueista, joissa olen vieraillut menneiden vuosien aikana.

 

Katse terästyi taas aamun Hesaria lukiessa, sillä “Venäjä havittelee pohjoisnapaa” kertoo jutun otsikko. Tasapuolisuuden nimissä on sanottava, ettei venäläiset ole tässä asiassa yksin, sillä niin tanskalaiset (Grönlanti), , kanadalaiset, jenkit ja norjalaiset ovat pistäneet lusikkansa samaan soppaan.

 

Pohjoisnapa on minulle niin kovin läheinen alue, sillä sieltähän nämä minun seikkailuni alkoivat ja onhan se muutenkin niin ainutlaatuisen hieno paikka, ettei sitä oiken sanoin osaa kuvata.

 

Olisi enemmän kuin toivottavaa, että edellä mainitut maat voisivat sopia pohjoisnavan hallintaan (jos sitä aluetta nyt ikinä kukaan voi hallita..) liittyvät asiat samalla tavoin kuin etelämantereella on tehty.

 

 

Kansainvälisen Etelämanner-sopimuksen mukaan alue on tarkoitettu vain rauhanomaiseen ja tieteelliseen käyttöön. Aluevaatimukset on jäädytetty, eikä mannerta käytetä sotilaallisiin tarkoituksiin, ydinräjäytysten tekemiseen tai radioaktiivisen jätteen sijoittamiseen. Sopimusosapuolet ovat sitoutuneet suojelemaan Etelämantereen ainutlaatuista ympäristöä.(lähde: antarctica.fi)

 

Pohjoisen asioissa jatketaan, sillä huomenna lähden Pyhätunturille. Sääennuste lupaa melko hurjaa keliä, sillä ainakin Foreca ja yr.no ennustavat kisapäivälle sadetta ja ukkosta. Mikäli tuntureilla salamoi, niin maastojuoksukisasta voi tulla todella ikimuistoinen…

 

Sitä ennen olisi tarkoitus juosta torstain lenkki täällä kotimaisemissa. Huomiselta päivältä lenkki jää auttamattomasti väliin, sillä meikäläisellä on minuuttiaikataulu aamusta loppuiltaan.