Vuorijuoksu

Vielä ennen vuotta 2011 vietimme paljon aikaa Espanjassa. Eräänä vuonna yhteensä jopa lähes 3kk. Syynä oli se, että aurinko oli takuuvarma ja Espanja tarjosi mahtavat puitteet vuorijuoksuun.

 

(Olen pitänyt itseni – ihan tietoisesti – pois vuorikiipeilystä, sillä sekin harrastus voisi lähteä lapasesta).

 

Parhaimmillaan ne Espanjan vuorilenkit ovat olleet ihan yhtä sykähdyttäviä kuin aavikkojuoksut varsinkin silloin, kun silmän kantaman päässä välkehtii meri. Vastaavanlaisia muistoja on Etelä- Afrikasta ja varsinkin Kapkaupungista, jossa olemme vierailleet muutamaan otteeseen.

 

Mikäli en pääse vielä marraskuussa seuraavalle aavikkojuoksulle, niin lähden melko varmasti treenileirille Espanjaan.

 

Jenkeissä on muutamia vuorijuoksulegendoja, joista Anton Krupicka on yksi seuratuimmista. Hänen nettisivuillaan käy varmaan yhden päivän aikana yhtä paljon vierailijoita kuin minun sivulla kuukaudessa:-)

 

Kirjoitin jokunen viikko sitten yliharjoittelemisesta, joka johtaa usein tilaan, jota kutsutaan OTS:ksi (overtraining syndrome). Krupicka on yksi henkilö, jonka väitetään kärsivän siitä. Krupicka on kiistänyt asian omilla nettisivuillaan, mutta kyllähän mies on kieltämättä ollut viime vuodet ahkeraan telakalla. Ja taitaa muuten olla tälläkin hetkellä…

 

Oheistan tähän loppuun  Outside-lehden tuottaman videoclipin kyseisestä herrasta ja hänen suhtautumisestaan luontoon ja vuorijuoksuun.

 

http://www.outsideonline.com/1869026/ingenuous-choice-mountain-running-anton-krupicka?utm_source=facebook&utm_medium=social&utm_campaign=facebookpost

 

PS. Sen verran omista juoksuista, että sunnuntain 2h20minsan lenkki rullasi todella hyvin aina sinne kahteen tuntiin asti, jonka jälkeen siirryin ns.epämukavuusalueelle. Juoksin lenkin sen verran hyvällä vauhdilla, että energiat hupenivat melko totaalisesti  ennen kotiporttia.

 

No, se oli siinäkin mielessä hyvä harjoitus, sillä eiköhän siellä tulevalla aavikkojuoksulla tule näitä tuntemuksia eteen…