Pakkomielle

Polkujuoksukerhomme jäsen Timo kuvasi hyvin suhdettaan juoksuun. Hänelle juoksu tarjoaa flown lisäksi myös ripauksen onnellisuutta.

 

Niin, sitähän se juoksu parhaimmillaan on. Uusimassa Outside-lehdessä oli artikkeli “Obsession”, jossa puhuttiin mitalin toisesta puolesta.

 

Harrastus voi johtaa pakkomielteiseen harjoitteluun ja se puolestaan voi pahimmillaan aiheuttaa henkisen ja fyysisen kunnon totaalisen romahtamisen. Lehden artikkelissa käytettiin esimerkkeinä amerikkalaisia ultrapitkien matkojen juoksijoita, joiden tulokset hämmästyttivät menneinä vuosina lajia seuraavaa yleisöä. Nyt he kamppailevat henkisten ja fyysisten vaivojen kanssa tai ovat jopa lopettaneet uransa.

 

Aion kirjoittaa aiheesta jossain toisessa yhteydessä enemmän.

 

No, aiheesta vielä sen verran, että juoksumopo on ollut meikäläiselläkin joskus karussa:-)

 

Aasinsiltana..juoksin eilen loman pisimmän lenkin, 2h25 minsaa. Mukana kulki kaksi puolen litran vesipussia, mutta neste loppui kesken. Vielä neljä kilsaa ennen kotisatamaa tiristin jäljellä olevista vesivarannoista viimeiset tipat, sillä jano oli valtava.

 

Loppupäivän aikana kanniskelin puutarhassa kohtuu painavia kiviä ja se vei miehestä viimeisetkin mehut.

 

Aion tänään(-kin) kuunnella kehoani. Jos meno tuntuu mega-takkuiselta, niin juoksen lyhyehkön lenkin. Pidän huomisen joka tapauksessa juoksuvapaana. Tiistaina on yhteislenkki Juoksijan päätoimittaja Tomi Savolaisen kanssa. Siinä työ-ja muut asiat tulevat samalla hoidettua näppärästi:-)