Vetoja

Kenialaisten (Paavo Nurmi Games) innoittamana meikäläinenkin juoksi päivän lenkillä normaalia vikkelämpää vauhtia. Juoksu tuntui sulavalta, mutta ei varmaan näyttänyt siltä:-)

 

Juoksin ensiksi 30 minsaa rennosti hölkötellen, jonka jälkeen pistin hieman enemmän pökköä pesään. Lenkin loppuvaiheessa tein vauhtileikittelyjä a´la yksi puhelinpylvään väli kovempaa ja yksi palautellen.

 

Kelithän on juoksijoita ajatellen kohtuu ihanteelliset. Ei ole liian kuuma eikä aurinko porota, mutta lämpöä on ihan riittävästi. Pahuksen kosteaa kyllä on. Remontoimme just saunamme, mutta eihän sinne tarvitse mennä, kun sitä hikoilee muutenkin…

 

Ensimmäinen lomaviikko on mennyt treenien (ja muutenkin..) oikein mallikkaasti. Kunto on selvässä nousussa. Tällä viikolla kilsoja tulee abouttiarallaa 130 km. Se on kilsamäärä, jota en tule treenikaudella ylittämään. No poikkeukset vahvistavat aina sääntöä:-)

Silloin kun juoksen aavikolla, niin nakutan tasaisen tappavaa 350 kilsan viikkotahtia. Jos nyt yrittäisin juosta niin paljon yhden viikon aikana, niin olisin seuraavat viikot toipilaana.

 

Miksi näin? Silloin kun lähden pitkälle “seikkailujuoksulle”, niin fyysinen ja henkinen latinki on saatava huippuunsa. Sitä flow´ta tai vireystilaa ei tarvitse hakea, sillä se tulee ihan automaattisesti. Sitä ei voi kuitenkaan taikoa esiin jokaiselle vuoden viikolle.

 

Virtaustilaan pääsee siten, että on käyttänyt hurjasti aikaa ja muita resursseja, jotta retkikunta pääsee edes aloittamaan toimintansa.

 

Tuolloin on edes teoriassa mahdollista juosta 350 km viikossa useamman viikon ajan ja ilman lepopäiviä.

 

Summa summarum, fyysisen kunnon lisäksi myös henkisen kunnon, jota Mietaan Jussi nimitti “tappamisen meningiksi”, on ensisijaisen tärkeä.

Hyvää viikonloppua!