Wanha seikkailukaverini…

…Greg on matkalla britteihin aloittaakseen maanantaina testisoudun Pohjanmeren ylitse. Hän on siis aikeissa soutaa Atlantin halki noin 6kk:n kuluttua ja tämä Pohjanmeren soutu on osa miehen tekemää (insinööri kun on..) harjoitussuunnitelmaa.

 

Hän lähetti eilen linkin, jonka avulla voi seurata hänen etenemistään.

 

Kun olimme joulukuussa 2012 Pyhätunturilla, niin tuolloin Greg kertoi ensi kertaa aikomuksestaan soutaa Atlantin halki. Hän kysyi kohteliaana miehenä myös minua mukaan:-) No, menimme siellä Lapissa seuraavana päivänä lumikenkäilemään paikkaan, jonka nimi on “Soutaja”.

 

Gregin kanssa on ollut mukava seikkailla ja on ihan mahdollista, että yhdistämme taasa voimamme tulevina vuosina. Henkilökemiamme pelaavat hyvin ja pidämme ns.tyhmistä jutuista, joita muut eivät välttämättä oikein ymmärrä. Tässä yksi esimerkki…

 

Olimme huhtikuun alussa 2013 Grönlannin Tasiilaqissa ja odotimme lentoamme Isortoqiin, josta siis jäätikön ylitys alkaa. Kävimme Tasiilaqissa eräässä leipomossa ostamassa hyvänmakuisia vanilijapullia. Siinä pullia ostaessamme huomasimme erikoislaatuisen leivän.

 

Leivän kuoressa oli viiltoja ristiin rastiin ja näytti ihan siltä, kun joku olisi halunnut taitella siihen ihmisen kasvot. Katsoimme leipää ja sanoimme kun yhdestä suusta “Wilson”.

 

Olemme molemmat katsoneet Tom Hanksin tähdittämän “Cast Away”-elokuvan, jossa Hanks haaksirikkoutuu asuttamattomalle saarelle seuraanaan Wilson-merkkinen lentopallo, jolle Hanks piirtää (verestä) ihmisen kasvot. Wilsonin ja Hanksin välille kehkeytyy koomis-traaginen suhde.

 

Ostimme leipomosta Wilsonin mukaan. Tanskalainen retkikuntakaverimme Jens-Erik oli nähnyt myös elokuvan, mutta ei ymmärtänyt lainkaan motiiviamme ostaa leipä mukaan ja kantaa se aina Isortoqiin asti. Leipä oli Isortoqin majapaikkamme kunniapaikalla ja juttelimme sille tyyliin “Good morning Wilson, how are you today”?

 

Luulen, että Jens-Erik olisi lähtenyt siinä vaiheessa lipettiin, jos olisi voinut. Niin ymmällään hän oli meidän (muistakin) jutuistamme…Yrittiköhän mies tehdä myöhemmin jäätiköllä itsemurhan??

 

Kun teimme viimeisiä pakkauksia jäätikkömatkaamme varten, niin huomasimme, että Wilson ei mahdu mukaan. Kaikki laukut ja reput kun olivat tavaraa pullollaan . Raskain mielin jouduimme jättämään leivän Isortoqiin.

 

Retkikuntien aikana syntyy todella outoa huumoria, josta ei kannata kirjoja kirjoitella. Ne vaan on sen verran kryptisiä juttuja, jotka eivät ulkopuolisille avaudu.

 

Olen sitä mieltä, että pitkät ja raskaat retkikunnat sopivat paremmin veitikoille kun tosikoille. Teemme hommia tosissaan, mutta emme vakavissamme.

 

Tänään agendassa on pöpelikköjuoksua ja venyttelyä!