Sana viikonvaihteeksi
Mietin tämän päivän 1,5h juoksulenkillä torstain radiokeskusteluani toimittaja Kati Turtolan kanssa. Mitä kaikkea tuli sanottua ja ennen kaikkea, mitä jäi sanomatta. No kuunnelkaapa itse maanantaina 24.2.klo.16 jälk.
Mietiskelin myös, miksi niin moni juoksija päätyy jossain vaiheessa kautta telakalle? Harjoittelemmko liikaa unohtaen levon tarpeen. Treenaammeko liian yksipuolisesti?
Syytämme helposti olosuhteita,varusteita, kiirettä ja lukemattomia muita ulkosia asioita, kun asiat eivät kulje haluamallamme tavalla. Tiedoksi, syypää löytyy yleensä hartioiden välistä.
Tapasin eilen kaverini Markun, joka toimii yrityskonsulttina. Puhuimme mm.mukavuus-ja epämukavuusalueesta ja siihen väliin jäävästä selittelyalueesta. Pieni selvennys lienee paikallaan.
On mukavaa tehdä tuttuja asioita ja ajelehtia mukavuusalueella. Silloin olo on myös turvallinen. Mitalilla on kuitenkin kaksi puolta. Liian pitkä yhtämittainen elo mukavuusalueella ei kehitä meidän tieto-ja taitotasoa vaan pysymme paikallaan. Liian pitkään siinä kiisselissä nyhjääminen taannuttaa meitä ja se aiheuttaa meissä tyytymättömyyttä.
Jos jonkun mukavuusalueella viihtyvän persoonan lähipiiriin kuuluva ihminen on pyrkimässä pois sieltä mukavuusalueelta, niin hän (voi saada) ojennuksena itseensä kohdistuvaa latistusta, jota kutsun lannistusläpäksi. Tätä tapahtuu mm.työpaikoilla. Siksi olisikin tarpeellista päästä pois näistä mädistä omenista pilaamasta koko työyhteisön ilmapiiriä. Helpommin sanottu kuin tehty.
Kerroin pari rivia sitten, että mukavuus-ja epämukavuusalueen välissä on selittelyalue. Monilla on vaikeuksia päästä selittelyalueen läpi kohti epämukavuusaluetta, jota kutsun tästä eteenpäin kasvualueeksi. Selitän kohta “miksi”?
Jos meillä olisi radioyhteys selittelyalueelle, niin sieltä kuuluisi mm.seuraavaa kohinaa: “sitkun, mutkun, ei ole aikaa, aloitan ensi vuonna/kuussa/viikolla, nyt on kovia kiireitä..” ja niin edelleen.
Olen siinä mielessä hiukka kuspää, etten paljoa viitsi kuunnella em.selityksiä. Voisi sanoa, että minulla on tullut kilometrit täyteen kaikenlaisten selittelyjen kuuntelemisten suhteen.
Olen mielummin tekemisissä tekijöiden, en siis selittelijöiden kanssa. Arvatkaapa kumpia on enemmän ja kumpaan heimoon muuten itse kuulut?
No jos tunnisitit itsesi selittelijäksi, niin onneksi olkoon. Olet ainakin rehellinen itsellesi.
Me kaikki voimme muuttua, jos vain haluamme. Ota esimerkiksi “mutta” -sanan korvaajaksi “ja”.-sana. Itse asiassa “mutta”-sanan voisi haudata kokonaan.
Kehittyminen tapahtuu kasvualueella. Siellä olo on (aluksi) hieman epävarmaa, koska olemme oppimassa uusia asioita, mutta samalla myös mukavuusalue kasvaa. Muussa tapauksessa se pienenee.
Jos asiaa katsoisi juoksijan silmälasien kautta, niin välillä meidän tulisi olla mukavuusalueella ja välillä kasvualueella. Kummassakaan ei saisi olla liian kauan, ei siis myöskään siellä kasvualueella (epämukavuus). Tarvitsemme myös lepoa.
Nyt kun pääsin vauhtiin, niin otan myös esille asian, joka tuntuu vaivaavan monia ihmisiä. Miten voisin olla aikaansaavampi ja tehokkaampi?
Omalla “keep it short-simple-stupid”-menetelmällä tarjoan ratkaisun avaimeksi seuraavaa:
On ns.ulko-ja sisäkehän asioita.
Ulkokehään kuuluu asioita, jotka ovat vaikutuspiirimme ulkopuolella. Kokemukseni mukaan ihmisten energiaa, aikaa ja fokusta kuluu näiden asioiden parissa suhteettoman paljon.
Käyttäisin itse aikaa enemmän asioihin, johon voin itse vaikuttaa. Joihinkin asioihin voin vaikuttaa, mutta en tehdä päätöstä.
Sitten on asiota, joihin voin todella vaikuttaa ja tehdä myös niihin asioihin liittyvät päätökset (sisäkehä). Keskity niihin asioihin ja huomaat saavasi elämäsi kannalta merkittäviin asioihin lisää voimavaroja ja myös sitä aikaakin.
Mukavaa viikonloppua!
