Ei makeaa mahan täydeltä..
Terveiset GO-Exposta! Perjantai oli melko hiljainen messupäivä, mutta uskon, että lauantai on vilkas päivä. Pidin eilen yhden yleisöluennon ja tänään otetaan uusiksi klo.15.30 “Retki-laavulla”.
Kuten moni lukijoista tietää, niin olen juossut pitkiä matkoja jo vuositolkulla (ja tauti vain pahenee…), mutta voiko tästä intomielisestä liikkumisesta olla minulle ja kaltaisilleni haittaa? Mikäli oheiseen tutkimukseen on luottaminen, niin vastaus on KYLLÄ!
Brittiläinen tutkimusryhmä kutsui koolle entisiä huippujuoksijoita ja soutajia sekä juoksijoita, jotka kuuluvat erittäin selektiiviseen “100 maratonin” klubiin. He ovat juosseet siis vähintään sata maratonia.
“The results, published online a few weeks ago in The Journal of Applied Physiology, were rather disquieting. None of the younger athletes or the older nonathletes had fibrosis in their hearts. But half of the older lifelong athletes showed some heart muscle scarring. The affected men were, in each case, those who’d trained the longest and hardest. Spending more years exercising strenuously or completing more marathon or ultramarathon races was, in this study, associated with a greater likelihood of heart damage”
Oheinen artikkeli antaa aika kylmää kyytiä intomielisille juoksijoille, kuten minulle. Pläkkiselviä asioita on ihan turha alkaa kaunistelemaan, mutta olen sitä mieltä, että ei matka tapa vaan vauhti! Olen sitä mieltä, että monet juoksijat harjoittelevat liian kovilla vauhdeilla ja ylittävät sen rajan, jolloin terveysliikunta muuttuukin ylirasittavaksi rehkimiseksi.Lukekaapa oheinen (pitkä) artikkeli. Mun pitää juosta nyt messuille:-)
PS.Kuulisin mieluusti blogilukijoiden komentteja ko.aiheesta.
