Koukussa

Kun Kalaharijuoksu oli ohitse (3.9.), niin ensimmäinen asia mikä tuli mieleen oli “mihin seuraavaksi?” No, se asia tuli mieleen kyllä jo juoksun aikana, sillä 1000 kilsan jolkotuksen aikana ehtii miettiä yhtä sun toista.

Näyttää siis siltä, että seikkailukoukku on yhä syvemmällä eikä minulla ole edes halua pyristellä siitä irti. Kullakin on oma addiktionsa:-)

Eilisessä Hesarissa oli juttua laihduttamisesta ja siinä haastateltu rouva antoi ymmärtää, ettei ruokavalion tarkkailu onnistu, kun on vuorotyötä ja kaikkea muuta. Kyllä se onnistuminen lähtee omasta halusta tehdä asialle (esim.paino) jotain. Meillä on tapana syyttää jotain toista osapuolta/asiaa, jos jokin homma ei toimi. Syy löytyy (yleensä) hartioiden välistä.

Olen parhaillaan tekemässä suunnitelmaa uudesta juoksuseikkailusta, josta kerron blogilukijoille heti, kun saan vastauksia kysymyksiin..missä, miten, kenen kanssa (ja etenkin) mistä rahoitus. Yksi iso kysymys jota pallottelen mielessäni on, josko juoksisi yksin vai esimerkiksi Gregin kanssa. Kirsi ei 99,9% varmuudella lähde seuraavaan juoksuun mukaan, sillä reissu todennäköisesti kestää pidempään kuin Kalahari ja hänen on mahdotonta irtaantua töistä niin pitkäksi aikaa.

Eilen oli taas mukava lenkkipäivä ja ilometrejä kertyi n.1h20 minuutin aikana hieman päälle kymenen. Kuka niitä aina jaksaa laskea…