Korppikotkat saalistaa..
erkut Afrikasta!
Lepääme paraikaa aamun 29 kilsan jäljiltä ja sulattelemme runsasta aamiaista lavitsalla löhöillen.
Yllämme lentää tällä hetkellä kolme korppikotkaa, jotka odottovat vesi kielellä hetkeä jolloin kuukahdamme Kalaharin hiekkaan.
Olemme nyt juosseet 764 km eli jo hieman yli ¾ matkasta on takana!!
Jatkamme matkaa iltapäivällä, jolloin edessä on 3 kilsaa löysää hiekkaa ja sen jälkeen alkaa (valitettava) päällystetyn tien osuus, sillä joudumme juoksemaan Kokotcha -nimisen kaupungin (kylän)läpi..Se jälkeen on siirrymme karjanhoitolueelle, jossa on hiekkatietä lähes loppuun asti.
Näyttää siltä, ettemme näe matkan aikana leijonia tai leopardeja, mutta on tämä ollut huikea reissu ilman sitäkin kokemusta.
Juoksemme 1000 kilsaa putkeen ja sen jälkeen siirrymme autolla kohti Gaboronea, jossa juoksemme muutaman kilometrin ”seremoniallisen” matkan Cheetah Conservation Botswanan tiluksilla (jossa treffaamme Cheetaheja). Keräämme heille varoja juoksumatkan aikana. Eräs mies ajoi eräänä päivänä luokseni ja kysyi ihmeissään, että minne aiot juosta ja mikäs juoksun idea oikein on. Kerroin Cheetaheista yms. ja hän kaivoi kupeistaan 21 Pulaa (pari
euroa) ja antoi ne minulle. Nostin hepulle lippistä ja annoin rahat support teamin pomolle Chrisille.
Muakavaa sununtain jatkoa!
PS. Päivän erikoisterkut lähtevät Juoksija-lehden porukalle, kiitos kannustavista kommenteista!
Hei Jukka, Kirsi ja Greg,
Mukava kuulla että kaikki on hyvin.
Nauttikaa fiiliksistä. Unelma toteutuu.
Oletteko saaneet nukuttua öisin? Otatteko päiväunet siestan aikaan? Häiritseekö juoksun rasitukset nukkumista?
Voimia askeliin.
t. Mari ja Risto Espoosta
P.S. Kannustusjuoksua tänään 21 km Espoon keskuspuistossa.
Moi ! olen seurannut hurjaa taivaltamistanne. Ei tarvitse pelätä leijonien kun ainenkin sinussa ei taida olla mitään syötävää. Tsemppiä loppumatkalle. Juha