Paljain jaloin
Aloitellessani uutta harjoituskautta (juhannus), tein pari muutosta.
Yksi sellainen liittyi juoksujalkineisiin. Olen juossut menneinä vuosina lähes kaikki lenkkini maastojuoksukengillä ja talvisin myös nastalenkkareilla.
Maasturit jäivät, ainakin toistaiseksi, pois ja tilalle tuli ihan tavalliset peruslenkkarit.
Mielestäni on hyvä juosta aika ajoin erityyppisillä kengillä. Nyt juoksuelämässä on sellainen vaihe, että haluan juosta hieman aiempaa kovempivauhtisia lenkkejä.
Valmistaudun myös Arabian hiekkaerämaan ylitykseen.
Saharan halkijuoksussa käytin Niken (Elite 2+)peruslenkkaria ja siitä jäi niin hyvät muistot, että olen valmis uuteen koitokseen samoin eväin.
Olen juossut kuluvan kesän vain ja ainostaan Brooksin Adrenalinella ja ollut niihin tyytyväinen. Se, mikä lopullinen kenkävalintani on, ratkeaa myöhemmin. (huom! sponsoriasiat eivät vaikuta siihen millään tavoin. Pidän omissa käsissäni..vai pitäisikö sanoa “jaloissani” millä jalkineella juoksen…enkä ole edes hakemassa kenkäsponssia)
Olen ostanut kaksi paria Brooksia Suomenojan Intersportista ja yhden (käytetyn) parin sain lainaksi Juoksija-lehdestä.
Nyt kun sateet (jihuu) ovat viimein saapuneet, niin nyt on aika antaa arvio siitä, miten tavallinen lenkkari toimii kosteissa polkuolosuhteissa.
Kohtuu hyvin. Perus-suomalaisessa (poliittista piilovaikuttamista..)kangasmaastossa voi juosta periaatteessa millä kengällä vaan, jos vain muistaa nostella jalkojaan. Poluilla kun on paljon juurakkoja, jotka ovat näillä keleillä liukkaita.
En ole (vielä) lyonyt varvastani juurakkoon.
Liukkaalla juostessa peruslenkkari on melko onneton tapaus. Sunnuntain lenkillä oli kilsan parin osuus, jossa oli ohut mutakerros. Jalkine ei pitänyt lainkaan. Ihan kun olisi jäällä juossut.
Märällä kalliolla saa myös pitää varansa.
Myös muillakin kengillä saa kostealla kaltsilla pidätellä hengitystä, pois lukien nastakenkä. En ole vielä juossut sellaisella maastokengällä, jolla uskaltaisi rallatella tuhatta ja sataa märällä kalliolla, mutta nastureilla olen…
Olen siis pärjännyt Brooksellani ihan kelvollisesti myös märässä maastossa,mutta ei niitä hiekkatien ulkopuolelle uskalla suositella.
Testaamme uusia polkujuoksukenkiä syksyn Juoksijaan; saas nähdä millaisia menopelejä meille testiin tulee.
Eräs asia, josta en ole kesän aikana kirjoittanut on paljain jaloin juokseminen.
Innostuin aiheesta vuosien 2006 tietämillä kirjoittaessani Juoksija-lehteen juttua amerikkalaisesta Barefoot Bobista, josta oli tulossa rapakon takana jonkin sortin kulttihenkilö.
Kokeilin tuolloin paljasjalkajuoksua mm.nurmikentillä. En oikein saanut tatsia myöhemmin markkinoille tulleisiin paljasjalkakenkiin.
Kuluvan kesän aikana olen juossut lyhyitä paljasjalka-osuuksia lenkkieni yhteydessä.
Yksi suosikkijuoksupaikka on Espoon Keskuspuiston metsien suojassa oleva niitty, jossa juoksen aika ajoin naftisti alle kilsan pituisia kierroksia.
Viimeksi eilen, otin niitylle tullessani kengät ja sukat pois, ja aloin juoksemaan paljan jaloin. Juoksin kaksi kierrosta eli (vajaan) kaksi kilsaa.
Se tekee ihan gutaa!
Pidän maanantaina juoksuvapaan. Teen puolen tunnin soututreenin.
