Inkkari?

Täällä internetin ihmeellisessä maailmassa törmää mitä ihmeellisimpiin uutisiin ja artikkeleihin.

 

Törmäsin tänään mielenkiintoiseen Tiede-lehden juttuun “, jonka mukaan suomalaiset Amerikan asuttajat tulivat parhaiten toimeen paikallisten (lue:intiaanien)kanssa.

Yhteiset tavat yhdistivät. Näistä ainakin saunominen ja ryyppääminen ovat nykypolvelle ne tutuimmat.

 

Luulen, että suomalaiset ovat aina tulleet hyvin toimeen ihan kenen kanssa vaan, niin kauan kun tänne ei tule muukalaisia. Olemme sopuisia, työteliäitä (tai ainakin olimme..).

 

Näistä syistä suomalaiset ovat pärjänneet hyvin kansainvälissä retkikunnissa, sen vähän mitä meitä niissä on ollut.

 

Se ei ole härmän häjy, joka alkaa ensimmäisenä mussuttamaan alkeellisista olosuhteista tai siitä, että matkan teko osoittautuu odotettua raskaammakksi. Yleensä ne retkintien prinsessat löytyvät ihan toisesta ilmansuunnasta.

Tiede-lehden juttu löytyy täältä.http://www.tiede.fi/artikkeli/tilaajille/suomalaiset_kavivat_intiaanista

 

Lupa aavikon/autiomaan halkijuoksuun on siis plakkarissa. Heti vuoden vaihteen jälkeen alkaa vaihe 2, rahoituksen hankkiminen.

(vaihe 3 on itse aavikon ylitys ja saattaa tähän vielä ilmestyä neljäskin vaihe).

 

Mietin parhaillaan treenauksen jaksottamista, sillä ihan huipputerässä ei voi olla 24/7/52.

 

Funtsailen näitä asioita tässä pyhien aikana vaikkapa juoksulenkkien aikana ja ensi viikonlopusta alkaen Pyhätunturin laduilla.