Sahara

Olin ensimmäsitä kertaa Saharassa vuonna 2008. Osallistuin Libyan Saharassa järjestettävään (noin) 200 kilsan kisaan. Vaikka itse kisa meni monilta osin hieman penkin alle, niin kyllä autiomaa kolahti meikäläiseen kuin 1000 volttia.

Katsoin eilen TV2:lla esitetyn elokuvan Sahara. Ahmin silmilläni hiekka-aavikkoa. Arvaatkaapa tekikö mieli lähteä takaisin dyyneille…

Leffan loppupuolella esiin nousivat läntisen Saharan alkuperäiskansalaiset, Tuaregit. Tapasin heitä Libyassa.

Mieleeni on jäänyt tapaus, johon liittyy kaupankäynti. Kävin tuaregien pienessä leirissä ja kiinnostukseni kohteena oli(heidän lisäksi) hienot korut, joita paikalliset sepät olivat valmistaneet.

Kaupankäyntiseremoniaan kuului vahvan ja makean teen juominen sekä armoton tinkiminen. Piirsimme hiekkaan numeroita, sillä meillä ei ollut yhteistä kieltä. He pyysivät upeasta korusta, jonka lopulta ostin Kirsille, 40 euroa.

Piirsiin hiekkaan 10. Siitä se vääntö alkoi. Viimeinen hintani oli 20€, joka ei kelvannut myyjälle. Kiitin ja tein lähtöä. Olin kävellyt leiristä pois noin 100 metriä, kun pieni poika tuli nykimään hihasta ja pyysi takaisin. Kauppias piirsi pöllyävään hiekkaan lukemat 25€,johon vastasin 20€. Hän katsoi minua tiukasti silmiin..ja alkoi yhtäkkiä nauramaan. Löimme iloisesti kättä päälle.

Istuin vielä hetken heidän seurassaan ja lipitin teetä, jonka jälkeen kävelin omaan leiriimme.

Juoksin tänään hieman päälle 1h30 minsaa. Huomenna on vapaata, mutta sen jälkeen on 6 peräkkäistä treenipäivää.