Kokouksia, ei kiitos.

Siitä on kulunut aika tarkalleen 24 vuotta, kun hyppäsin kirjaimellisesti oravanpyörästä veks ja aloin juoksupummiksi.

Orava liittyy tarinaan ihan olennaisesti; olin erään firman neukkarissa kuuntelemassa (taas kerran..) jonnin-joutavaa lätinää, kunnes huomasin neuvottelutilan ikkunoista oravan, joka hyppeli iloisesti oksalta toiselle.

“Olisinpa tuo orava” tuumi kokouspullaa mutusteleva markkinointipäällikkö Viljanen.

Kävin aikoinaan useammankin kerran soveltuvuustesteissä hakiessani uusia duuneja. Viimeisin niistä on jäänyt vahvasti mieleeni.

Kävin kuuntelemassa psykologin arviota “henkisestä tilastani” ja sitä, onko minulla mahiksia saada tavoittelemani työpaikka.

Hän silmäili minusta annettua lausuntoa pitkään ja totesi lakonisesti: “Olen nyt rehellinen. Testituloksesi ovat hyvät ja jos todella haluat tätä työpaikkaa, niin kirjoitan puoltavan lausunnon. Mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin sinun ei pitäisi olla toimistohommissa”.

En jatkanut hakuprosessia, sillä edellä mainittu psykologin lause pysäytti.

Hän oli nimittäin oikeassa, mutta jonkun ulkopuolisen auktoriteetin piti vaan kertoa se minulle.

Tätä menoa, josta HS kirjoitti en kestäisi kovinkaan kauan:-) https://www.hs.fi/visio/art-2000012341617.html

PS. Ai niin, tänään on kokous:-)