Bodia!

Kirjoitin pari viikkoa sitten blogiini, että kesäharjoitteluni poikkeaa melko paljon edellistä vuosista.

Vaikka aurinko paistaa, niin seikkailujuoksija on ahertanut viime ajat pääasiassa sisätiloissa.

Painojen parissa.

Ja jonkun verran ilmankin.

Reisipenkkiä, pohjeprässiä, landminepress-liikkeitä, kyykkyjä, punnerruksia, vatsalihaksia….

Vatnajökull -juoksu (2025) oli hyvä muistutus & opetus lihaskunnon tärkeydestä.

Jos voisin juosta jäätiköllä kovalla alustalla, niin voimaa ei tarvitsi niin paljon, mutta…

…juoksen lumessa, sohjossa, johon jalka uppoaa.

Kehoon tulee tuolloin ylimääräisiä vääntöjä eli askel alkaa vuotamaan, jollei kehossa ole voimaa pitää sitä edes lähellä optimaalista asentoa.

Mulle kertyy kahdesta jäätiköstä arviolta yhteensä 150 kilsaa juostavaa edellä mainituissa olosuhteissa.

Varmaan joku maratonin mittainen matka menisi vielä hammasta purren, mutta se matka alkaa vasta sen jälkeen….

Juoksen myös erittäin todennäköisesti sauvojen kanssa, joten kropassa on oltava riittävästi voimaa siihenkin työhön.

Juoksijan polvi olisi varmaan se ikävin tunne kesken juoksun.

Juoksijan polvi on yleisnimitys polven ulkosyrjän rasitusperäiselle kivulle, joka johtuu tavallisimmin iliotibiaalijänteen oireyhtymä -vaivasta. Siinä reiden ulkosivulla kulkeva sidekudosjänne (iliotibiaalijänne) ärsyyntyy polven ulkosyrjän alueella toistuvan kuormituksen seurauksena.

Yleisiä syitä ovat mm. juoksumäärien tai –tehon nopea lisääminen. Heikkous lonkan ja pakaran lihaksissa. Juoksutekniikan tai askelluksen ongelmat. Toistuva juokseminen kaltevalla alustalla.

Tiedän miltä se tuntuu, siis juoksijan polvi.

Se on, kuin joku työntäisi puukkoa polveen.

Tämä muisto motivoi….