Lisää jäätiköllä juoksemisesta…

Sparrailin tekoälyn kanssa ensi vuoden Langjökull-ja Hofsjökull -jäätikköjuoksusta.

Jos verrataan merenpinnan tasoon, Islannin jäätiköillä hapen saatavuus on yleensä noin
15-25 % pienempi, riippuen tietenkin korkeudesta.

Jos seison esimerkiksi Vatnajökull-jäätikön korkeimmalla alueella noin 2 100 metrissä,
jokaisessa litrassa sisäänhengitettyä ilmaa on suunnilleen 23 % vähemmän happimolekyylejä
kuin merenpinnan tasolla. (juoksin Vatnajökull -jäätiköllä korkeimmillaan lähes 1800 metrissä).

Tämä on yksinkertaistettu arvio hapen osapaineesta suhteessa merenpintaan, ei suoraan
veren tai lihasten todellisesta hapensaannista.

Mutta urheilijan kannalta vaikutus ei ole ihan 23 %

Tämä on tärkeä ero. Keho pystyy kompensoimaan osan tilanteesta:

*hengitys kiihtyy
*sydän pumppaa enemmän verta
*veren happisaturaatio laskee jonkin verran
*pidempään oleskeltaessa elimistö lisää punasolutuotantoa.

Siksi VO2 max ei yksinkertaisesti putoa 23 %, vaikka ilman hapen osapaine olisi noin 23 %
pienempi.

Esimerkiksi 2 000 metrin korkeudessa kestävyysurheilijan suorituskyvyssä voidaan jo nähdä
selvä, mutta yksilöllinen heikennys.

Lyhyissä maksimaalisissa suorituksissa vaikutus on
paljon pienempi kuin pitkäkestoisessa kestävyysurheilussa, kuten ultrapitkässä jäätikköjuoksussa.

Lisätäänpä tähän yhtälöön vielä lumikengät, jotka painavat 350 grammaa/jalka, yhteensä 700g.

Tutkimuksissa on havaittu, että noin 100 g lisämassaa kummassakin kengässä lisää juoksun
hapenkulutusta noin 1 %. eli tässä tapauksessa yhteensä noin 3-4%

Se onko jalan alla lunta/sohjoa 5 cm vai 10 cm vaikuttaa edellä mainittuihin lukuihin erittäin merkittävästi.

Energiaa minulla voi kulua kolmanneksen enemmän tuntia kohden.

Jos normaalisti kulutan tunnissa 600-700 kaloria, niin jäätiköllä se voi olla jopa 1000 kaloria tunnissa.

Tämä on tärkeä tieto, sillä jos polttoaine loppuu, niin ei se juoksukaan oikein suju….

Huomenna kerron, kuinka paljon aion nauttia mm. hiilihydraatteja jäätikköjuoksun aikana.