Mitään ei pyydetä

Valmistelen parhaillaan ensi viikon luentoa.

Kävin läpi vanhoja muistiinpanoja ja yksi motto nousi esille:

“Mitään ei pyydetä – kaikki otetaan vastaan mitä Sahara, Grönlanti, Pohjoisnapa…..meille tarjoaa”. Tämä “teesi” pääsi “Seikkailujuoksija”kirjaankin (by Juha Hietanen)

Tämä tarkoittaa sitä, että minulla ei ole mitään odotuksia tai toiveita olosuhteiden suhteen.

Ne ovat mitä ovat.

Kaikissa olosuhteissa on pärjättävä ollaan sitten seikkailemassa tai siviilissä.

Olemme menossa kohti taantumaa.

Sponsorit ovat – ei kiven – vaan ison järkäleen alla jos edes sielläkään.

Minun on oltava aiempaa luovempi, aktiivisempi, päämäärätietoisempi ja ties mitä löytääkseni uusia kumppaneita tulevia seikkailuja varten.

Moni on kysynyt, millainen sää Qatarin aavikolla on marras-joulukuun aikana?

Olen vastannut, että siellä on varmaan aurinkoista, mutta voi siellä sataakin.

Se otetaan vastaan mitä tuleman pitää ja yritetään pärjätä niin hyvin kuin voidaan.

Makrotavoitteena on juosta 500 km.

Mikrotavoitteena on selvitä 15 minuuttia, jonka jälkeen otan juomapullosta huikan. Sitten asetan uuden tavoitteen. Se on taas 15 min päässä.

Päähän siinä menee sekaisin, jos alkaa aprikoimaan onko siellä +30, +35 tai enemmän lämpöasteita.

Se voisi asettaa pään sisään rajoittimia a´la “Ehkä en menekään, kun se aavikko on kuin pätsi”.

Bottom line..asiat ovat niin kuin ne ovat ja niiden kanssa yritetään pärjätä.