Pidä suojaus ylhäällä
Riad vuonna 2014. Ajelemme Mohan kanssa jossain päin kaupunkia ja juttelemme “pian” alkavasta aavikkojuoksusta. Yks kaks yllättäen hän sanoo: “Jukka, we must always keep our guard up”.
Tällä hän viittasi siihen, että kun liikumme aavikolla, niin suojaus on pidettävä aina ylhäällä.
Mies on enemmän kuin oikeassa.
Olen ollut jäätiköillä ja aavikoilla tilanteissa, jossa niin oma kuin muiden suojaus on pudonnut. Yhdelle meistä se oli koitua kohtaloksi.
Grönlannin jäätikkö ja vuosi on 2013, Siellä retkikunnassa mukana ollut Jens-Erik sai vakavan häkämyrkytyksen.
Kuten kaikki ymmärtävät, niin jäätiköllä on yleensä helvetin kylmä. Pysyäkseen lämpimänä on pidettävä itsensä liikkeessä, jollei satu olemaan teltan sisällä lämpimässä makuupussissa.
No, me olimme suurimman osan päivästä ulkona. Alueella oli korkeapaine, joka tarkoitti sitä, että aurinko paistoi, mutta samalla oli turkasen kylmä.
Jens-Erik istui toisessa mukana olleessa reessä. Hänen oli tarkoitus hiihtää, mutta toinen skimba oli mennyt päreiksi.
Siinä reessä istuessa tulee kylmä, mikäli ei välillä hyppää jalkojen päälle ja tee jumppaliikkeitä. Kokemusta on…
Mainitsin tästä asiasta miehelle useaan otteeseen, mutta tuloksetta. Pitkän päivätyön jälkeen pistimme teltat pystyyn ja sen jälkeen keittimet pöhisemään. Niiden avulla valmistetaan ruokaa, sulatetaan vettä ja kuivatetaan kamoja.
Keittimet olivat koitua Jensin kohtaloksi, sillä oli kylmissään säätänyt oman telttansa ilmankierron minimaaliseksi, vaikka pitäisi tehdä juuri päin vastoin.
Erittäin kokeneen jäätikkömiehen suojaus siis putosi.
En halua mollata Jensiä, sillä meille jokaiselle tapahtuu virheitä. Noissa olosuhteissa ne vaan voivat olla kohtalokkaita, joten Mohan sanat “pidetään suojaus ylhäällä” kaikuvat edelleen korvissa.
Kuusi vuotta myöhemmin (Grönlanti 2019) meillä oli mukana häkähälytin, joka alkaa (todellakin!!) ulisemaan, mikäli häkäpitoisuus teltassa nousee hälyttävän korkealle.
Piruhan asuu pienissä asioissa.
Täytän Arabian aavikolla 5-6 juomapulloa ennen kun lähden päivän 50 kilsan etapille. Mikäli unohdan laittaa suoloja juomaveden sekaan, niin lihaskrampin todennäköisyys kasvaa merkittävästi. Yksi kunnon takareisikramppi ja koko aavikkojuoksu on tod,näköisesti taputeltu.
Ja niistä suoloista ei ole paljoakaan apua, mikäli en niitä nauti. Siksi pysähdyn drinksulle joka 30.minuutti.
Tätä listaa voisi jatkaa lähes loputtomiin. Meidän tulee vaan olla tarkkana kuin porkkana.
Juoksin lauantaina kevyen n.1h45 minsan sauvalenkin.