Varautuminen

Otaksun, että mikäli yhteiskuntaan kohdistuisi vielä koronaa yllättävämpi shokki, niin suurella osalla jengistä olisi sormi suussa.

Varautuminen luo turvaa, kun häiriötilanne koittaa.

Retkikuntien valmisteluissa varautuminen erilaisiin häiriötilanteisiin tai uhkiin on ihan normihommaa. “Mitä jos..?”.

Ehkäpä tästä syystä osaan olla varautunut tilanteisiin, jotka luovat laajaa hämmennystä tai jopa kaaosta.

Uskon, että koronan jälkeisessä elämässä yhä useampi osaa olla varautunut, sillä jos Siperia opetti, niin ehkä myös korona.

Tämän päivän lenkillä tuli mieleen sanonta “nopeat syövät hitaat…tai oikeastaan “hitaat syövät nopeat”.

Sillä…tein lenkin aikana vetoharjoituksia, sillä juoksin suuren osaa matkaa asvaltilla. Tunsin vetojen aikana, kuinka pahuksen hidas olenkaan. Hitaat lihassolut ovat syöneet ne nopeat.

Kohtaan saman tunteen joka ikinen kevät. Syy on siinä, että juoksen talven ja alkukevään aikana niin paljon maastossa, että kovempivauhtiset maantielenkit jäävät väliin.

Ja se kostautuu. Mutta, ei hätää. Lisään kevään edetessä maantielenkkien määrää ja 4-5 viikon kuluttua ne vedotkin sujuvat jo paremmin.

Näin sopii toivoa…