Ystävänpäivä

Vietin tasan kymmenen vuotta (14.2.2010) sitten hieman erilaista ystävänpäivää.

Tein tuolloin pää märkänä duunia Kalaharin autiomaan ylitystä varten, joka sitten toteutuikin elo-syyskuussa 2010.

No, vielä tuossa vaiheessa (helmikuu) minulla ei ollut edes tiimiä. Sellainen oli tarkoitus löytää Botswanasta, joten lähdin sinne.

Matkaa edeltävän päivän vietin katolla; lunta oli satanut niin maan pirusti, että sitä oli tiputettava katolta alas. Vuodet eivät ole veljeksiä.

Lensin ensiksi Johannesburgiin, jossa vietin pari päivää Gregin luona. Hän asui ja työskenteli tuolloin Etelä-Afrikassa.

Greg oli lähdössä matkaseuraksi ja autokuskiksi Botswanaan, joten sinne me auton nokan käänsimme. Reissun aikana tulikin ajeltua jokusen tuhat kilsaa pitkin eteläistä Afrikkaa.

Päädyimme lopulta Botswanan pohjoisosaan Maun-nimiseen kylään, jossa tapasimme Willem Barnardin.

Willem oli henkilö, jolta vuokrasimme niin ajoneuvokaluston kuin miehistön Kalaharin autiomaan ylitystä varten.

Paluureissulla Maunista Johannesburgiin, jouduimme yöpymään melko kälysessä yömajassa. Paikka oli botswanalaisten rekkamiesten suosiossa.

Kun menimme baariin syömään iltapalaa, niin Gregin ja mun pöytään oli heitelty ruusun terälehtiä ja maljakossakin oli pari ruusua ystävänpäivän kunniaksi.

Näky oli absurdi. Rekkamesta ja ruusut ei oikein natsannut yhteen. Mutta hauskaa meillä tietenkin oli. Olemme monasti muistelleet tuota romanttista ystävänpäiväiltaa.

Juoksin perjantaina todella hyvän lenkin niin metsässä kuin asvaltilla.

Ulkoilureitin hiekkapäällysteisillä osuuksilla on nyt kohtuu kuppaista juosta, sillä jalka lipsuu jäisellä pinnalla.