Nouhau

/in /by

Piipahdin tänään tuotantoyhtiö Nouhaun byroolla.

 

Yhtiön nimi ei varmaan sano monelle yhtään mitään, mutta esimerkiksi ohjelma “Huomenta Suomi” on jo tutumpaa kauraa.

 

Aloitin yhteistyön Nouhaun kanssa “Duunikunto”-ohjelman myötä ja nyt mietitään jo uusia kuvioita. Yksi projekti on jo alkamaisillaan ja muistakin mahdollista proggiksista jo jutellaan. Siinä tuli kolme “jo” sanaa aika putkeen.

 

Team Grönlanti kokoontui tänään ilman rakkaita Grönlannin tiimiläisiä.

 

Lasken tiimin jäseneksi myös Pena Kotiahon, joka jeesaa meitä satelliittiasioissa. Suomen parasta palvelua löytyy tuolta…. http://www.savantum.com/

 

Eikä tässä vielä kaikki. Tänään tuli todella puskista idea uudesta kirjasta ja sen esitti henkilö, jolla kynä pysyy kädessä.

 

Olin jo ajatellut..tai oikeastaan päättänyt, etten lähde moiseen humputteluun mukaan, sillä olen ollut jo (nuoresta iästäni huolimatta…) jo kahdessa mukana. Tai oikeastaan kolmessa, jos lasketaan Juoksija-lehden “Matkalla maratonille” mukaan.

 

Arvaatte jo varmaan vastaukseni. “Kiinnostaa”.

 

t. Mies, joka ei osaa sanoa ei.

 

Vuosikymmen sitten…

/in /by

Tasan kymmenen vuotta sitten, hain pää märkänä sponsoreita etelämantereen seikkailuani varten.

 

Lähtökohdat olivat kaikin puolin nykypäivää huonommat. Ensinnäkin, kansainvälinen pankkikriisi oli iskenyt myös Suomeen, vaikka eräs kärkipoliitiikkomme sanoi sen ohittavan meidät. (sinänsä uskomaton lause…).

 

Rahoituksen kerääminen aikoina, jolloin sapeleita kalistellaan ja veri virtaa kaduilla, on hiukkasen vaikeaa. Kassaa kartuttaakseni, tein mahdollisimman paljon puhekeikkoja, koska niistä maksetaan kohtuu hyvin.

 

Muistan marraskuisen päivän, kun pidin puheen erään pankin johtajistolle. Siellä vedettiin melkein ranteita auki (ei ehkä puheeni takia) vaan siksi, että ajat olivat kurjat.

 

Sanoin, että pää pystyyn (perkele). On tässä lähihistoriassa pahemmastakin selvitty.

 

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, kun haen rahoitusta toiselle jäätikkömatkalle, asiat ovat paremmin. Mutta kun katsoo lehtien otsikoita, jossa puhutaan (ja on puhuttu) mm.rakennusbuumista, niin vanhaa (sivuaineena) kansantaloustiedettä lukenutta seikkailijajuoksijaa alkaa välillä meno hirvittää. Historiasta kun ei ikinä opita mitään….

 

 

 

 

 

 

 

 

Nappaako?

/in /by

Tällä viikolla ratkeaa, näin ainakin toivon, eräs tärkeä yhteistyökuvio.

 

Pitäkää peukkuja.

 

Olen sinkauttanut tänään jo useamman meilin potentiaalisille sponsoreille. Jokaista toteutunutta diiliä varten tarvitaan (arviolta) 15 kontaktoitavaa yritystä. Niistä siis yksi lähtee mukaan. Jos lähtee.

 

Uskon, että monille seikkailuista haaveileville tämä on kova… ja itse asiassa tekemätön paikka. Kun ne viisi tai kuusi ensimmäistä kontaktoitavaa yritystä sanoo “ei” tai sieltä ei edes vastata. Jaksaako sitä olla yhteydessä vielä seitsemänteen tai kahdeksanteen tai…ties kuinka monenteen yritykseen, kun ne kaikki sanoo aina “ei”.

 

Kyllä jaksaa, jos uskoo asiaansa. Siinä se “usko” punnitaan. Retkikunnan perustaminen ja sen luotsaaminen on ihan samanlaista kuin start up-yrityksen perustaminen. Tulee ensimmäinen kuolemanlaakso ja vähän ajan kuluttua toinen. Ja sitten kolmas….

 

Työ tekijäänsä palkitsee, niin tässäkin asiassa. On vaan otettava niistä kieltäytymisistä opiksi ja käännettävä tappiot voitoksi.

 

Uusi mato koukkuun.