Juoksuun ja muuhun urheiluun voi syntyä niin intohimoinen suhde, että siitä tulee koko elämän ykkösasia.

Eräässä Outside-lehden artikkelissa kysyttiin, ”Is it possible to love sport too much?”https://www.outsideonline.com/health/training-performance/running-empty/

Kyllä.

Kyseisessä artikkelissa kerrotaan mm. Kyle Skaggs -nimisestä ultrajuoksijasta, joka nousi ihan puskista poikkeuksellisen nuorena lajin huipulle, mutta myös hävisi sieltä nopsaan.

Hän, monien muiden ultrajuoksijoiden tapaan, kärsi OTS:stä, overtraining syndromasta eli liiallisesta harjoittelusta.

Skaggs on nykyään luomuviljelijä. Hän on myöhemminkin yrittänyt palata juoksun pariin, mutta joka kerta entiset oireet ovat palanneet.

Kyseisessä Outsiden jutussa haastateltiin monia muitakin ultra-urheilijoita. Jotkut ovat selvinneet OTS syndroomasta paremmin kuin toiset ja ovat voineet palata lajin pariin jopa entistä vahvempina.

Rankka harjoittelu voi siis vaatia veronsa.

Eräs kaveri soitteli pari päivää sitten ja hän kertoi olevansa ylirasittuneessa tilassa. Kyse ei ole fiktiosta vaan faktasta, sillä hänen keho on skannattu läpi niin hyvin kuin se on mahdollista ja pitkien fysiologisten testien karu kertoma on se, että urheilu on hänen osaltaan pannassa ainakin muutaman kuukauden ajan.

Treeneistä palautuminen (lepojakso) on kunnon kehittymisen kannalta hyvin tärkeää.

Kovemman treenisyklin aikana lihaksiin syntyy pieniä kudosvaurioita, nivelet rasittuvat ja elimistön energiavarastot hupenevat.

Palautumisen aikana lihaksissa syntyneet vauriot korjaantuvat ja vahvistuvat, nivelrasitukset poistuvat ja energiavarastot täyttyvät. Mikäli treenijakso on ollut tilanteeseen nähden oikeanlainen, niin keho on palautumisen (lepo) jälkeen paremmassa tikissä, kuin ennen treenijaksoa.

Juoksin viikolla kolme (3) lenkkiä vuorokauden sisällä. Pidin sen jälkeen täydellisen lepopäivän.