Otin tiistai-iltana ensi kosketuksen Hokan kenkiin. Olen toki testannut niitä virkani puolesta, mutta että olisin laittanut ne “vapaaehtoisesti” omalle treenilenkille, niin eilen oli eka kerta.

Eikä se jäänyt viimeiseksi.

Hoka on paksupohjaisten juoksukenkien isä tai äiti, ihan kummin vaan.

Olen itse juossut mielummin ohuempipohjaisilla jalkineilla, joten siinä yksi syy, miksi olen vierastanut ko.kenkämerkkiä.

No, kaikkea voi kokeilla paitsi tanhuja.

Juoksin niillä kaverini Mikan kanssa tiistai-iltana sellaisen iisin kolme varttia pitkin Kauniaista ja ne tuntui yllättävän hyviltä. Vasemman jalan pohkeeseen tuli lenkin loppuvaiheessa uudenlaisia tuntemuksia, mutta muuten ei ollut valittamista.

Keskiviikkona oli ihan kunnon treenin vuoro. Menin meidän lähivuorille tai kummuille tekemään ylä-ja alamäkitreenejä sauvojen (ja Hokan) kanssa.

Yksi “veto”, jossa on jyrkkää ylä-ja alamäkeä kesti toiseen suuntaan 5min30 sekuntia ja toiseen suuntaan noin kolme ja puoli minsaa.

Jokaisen vedon yhteydessä joko 30 sekunnin tai minuutin palautuksella. Näitä yhteensä 10 kipaletta. Siinä kyllä hiki ja hoka lensi.

Kirsi oli mukana. Hän kun treenaa taas Ylläksen tunturikisaan, niin tuon kaltainen treeni on hänellekin ihan hemmetin tärkeää.

Torstaina on ihan hiinä ja hiinä ehdinkö treenaamaan. Olen aamulla pitkässä ilmastonmuutokseen liittyvässä kokouksesta, josta pitäisi singahtaa kohti Kangasalaa, jossa mulla on yleisöluento. Ehkä mä otan kamat mukaan ja otan jossain matkan varrella pikku spurtteja.