Kävin tänään juoksemassa kaverini Mikan kanssa. Läksimme Bembölen kahvituvalta kohti Karhusuota.
Siinä aika lenkin alkuvaiheessa oikean jalan pohje otti jostain hittiä eli suomeksi sanottuna kramppasi.
Tätä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin.
Juoksuvauhtia oli pakko hidastaa ja (muutaman sekunnin mietin jopa takaisin kääntymistä..), mutta vedimme lenkin loppuun.
Tällä hetkellä pohkeessa tuntuu pientä aristusta, joten pidän perjantaina lenkkivapaan. Just in case….
Yksi yrittäjyyden parhaita puolia on se, että voin tehdä duuneja missä huvittaa.
Vältän kokoushuoneita kuin ruttoa. Olen lusinut niissä aikoinani ihan tarpeeksi.
Teen aika paljon töitä kotitoimistolla, mutta silloin tällöin myös Juoksijan toimitiloissa Pitäjänmäellä.
Tapaan asiakkaita tai muita tyyppejä missä milloinkin. Tänään on kaksi kokousta Helsingin keskustassa ja yksi Leppävaarassa.
Juoksin tiistaina pikalenkin kaverin kanssa. Viihdyimme asvaltilla 50 minsaa ottaen välillä pieniä spurtteja.
Eipä ole meikäläistä haitannut pätkääkään tämä etelän lumeton talvi. Ja monet ystävistäni ovat samaa mieltä.
Sunnuntain lenkillä pukkasi hikeä, vaikka päällä ei ollut kuin ohuen ohut juoksutakki ja sen alla kesäjuoksupaita.
Voi olla, että hikoilun pääsyyllinen löytyi päälaelta, fleecepiposta.
Muitakin juoksijoita näkyi sunnuntaina tosi paljon. Veikkaan, että se näkyy myös kevään ja kesän juoksutapahtumien osallistujamäärissä.
Olen kuullut jo huhuja siitä, että suurimpien juoksutapahtumien ennakkoilmoittautumisissa on tapahtunut käänne parempaan.
