Mikäli asiat suttaantuvat toivotulla tavalla, niin perusleiri vaihtaa osoitetta kuluvan vuosipuoliskon aikana.
Selkosuomeksi tämä tarkoittaa sitä, että olemme päättäneet myydä nykyisen tomumajamme ja etsimme parhaillaan uutta kotia.
Saas nähdä, mistä sitä itsensä joidenkin kuukausien päästä löytää.
Tällaista tällä kertaa…
Nämä juoksuvapaat päivät eivät ilmiselvästi sovi minun kropalle.
Vielä sununtaina askel “lensi”, mutta välipäivän jälkeisenä tiistaina meno oli tahmeaa.
Siitäkin huolimatta, aion pitää jatkossakin harjoittelusta vapaita päiviä, jotta keho palautuu rasituksesta.
Rupattelin tiistaina yhden kaverin kanssa ja hän kertoi seuraavansa palautumistaan älykellostaan (ja tämä lainausmerkeissä..).
Kellon mukaan miehen tulisi levätä nykyistä selvästi useammin. Annoin seuraavan neuvon: “heitä se vempain helvettiin”.
Keskiviikkona on vuorossa aamulenkki ja iltapäivällä kuntopiiritreeni.
Kyl tää tästä…
Jos ette sattuneet huomaamaan, niin tänään on syyskuun 1.päivä.
Ja mikä syksy tästä on tulossakaan. Tiedossa on jonnin verran uusia kuvioita, mutta palaan niihin asioihin myöhemmin.
Pari sanaa tästä kesästä.
Treenien osalta se oli parasta vuosikausiin.
Otin keväällä lusikan “kauniiseen käteen”ja aloin ihan oikeasti miettimään, miten minun kannattaa jatkossa harjoitella.
Tavoitteet ovat edelleen korkealla, mutta niihin päästäkseni minun on paiskittava aiempaa enemmän töitä. Piste.
Tavoite kun on juosta vielä ainakin kolmen autiomaan halki. Matkojen pituudet ovat 1400-1800 km.
MSL= Määrä, Suunta ja Laatu.
Määrällä on mahdollista pötkiä kohtuu pitkälle, mutta kehittyäkseni, myös harjoittelun suunnan ja laadun on oltava kunnossa.
Suunta on nyt oikea; seuraava steppi on edelleen kehittää harjoittelun laatua. Se kuuluu tämän alkusyksyn tehtävälistaan.
Jokaisen uuden harjoitteen on vietävä minua kohti tavoitteita.
Arabian hiekkaerämaa on edelleen ykköstavoitteeni, mutta rinnalle on nousemassa pari muutakin autiomaata.
Maanantai oli lepopäivä. Jatkan tänään juoksutreenejä ystäväni Mikan seurassa.
