Höntsälenkki

/in /by

Lankalauantain lenkki suuntautui Solvallaan.

Matkaa täältä Solvikista Haltian luontokeskukseen, joka sijaitsee siis Solvallassa, on Google Mapsin mukaan 3,8km.

Matkan varrella on kolme jyrkähköä ylämäkeä, jotka otin tosi iisisti. Pyrin pitämään sykkeet niin matalalla kuin mahdollista.

Launtain lenkin teema oli “höntsäily”.

Kävin samalla tsekkaamassa Solvallan ulkoilureittien lumitilannetta. Ensi keskiviikkona on tarkoitus kuvata siellä eräälle sponsorille videomatskua.

No, lunta Solvallan oluilla vielä piisaa, mutta on siellä paikka paikoin ihan juostavaakin baanaa. Matkalla tuli vastaan ultrajuoksijoita, joiden treeni oli usean tunnin mittainen.

Tein höntsäilyn lomassa muutamia loikkatreenejä. Haltian parkkipaikalta nousee ikiwanhat “portaat” kohti Solvalla Areenan parkkipaikkaa.

Loikin niitä ylös kahdeksan kertaa a´35 sekuntia.

Sen jälkeen hölkkäilin kotiin.

2.01

/in /by

Täällä Nuuksiossa on suuria korkeuseroja. Jos vähän liioittelee, niin olo on vähän kuin vuoristossa asuisi.

Mökkitiemme alkupää on jyrkkä kuin mikä. Olen ottanut tavaksi tykittää lenkin päätteeksi sen “huipulle” niin kovaa kuin kropasta vielä irtoaa.

Kevään edetessä olen kellottanut tuon suorituksen. Toistaiseksi kello on pysähtynyt aikaan 2.01. Näin on käynyt jo kaksi kertaa putkeen.

Ja niin kävi siis perjantainakin. Treenin päättävää mäki-sprinttiä edelsi n.1h45min lenkki, johon kuului aika paljon nousumetrejä, joten jalat eivät olleet ihan virkeimmillään ennätysyritykseen lähdettäessä.

Ensimmäisen 50 metrin jälkeen jalat olivat jo hapoilla, mutta pakko oli vaan rutistaa ja yrittää loppuun asti.

Tavoite on saada kellotettua Solvikintien jyrkkä osa aikaan 1.50 vielä ennen kun Pitkäjärvi seuraavan kerran jäätyy. Kymmenen sekunnin parannus on kova tavoite, mutta mikäli en saa sydäriä, niin kyllä se viimeistään loppukesästä menee.

Siperia

/in /by

Seikkailukaverini Greg Maud on maanitellut minua mukaan seuraavaan Siperian retkikuntaansa.

Olen vastannut, että se on 90-10 lähdenkö messiin.

Kyseessä on Lake Baikalin ylitys, joka on pituudeltaan n.700 kilsaa. Ajankohta olisi helmi-maaliskuu, varsin kylmää kyytiä olisi sis tiedossa.

Olemme puhuneet Siperiaan menosta jo lähes 10 vuotta.

Se onkin oikeastaan ainoa tosi kylmä paikka, jonne olisi hinku päästä.

Tiedän eräään hollantilaisen seikkailijattaren, joka yrittää luistella kyseisen jääalueen halki.

Tässä on puolestaan erään siperialaisen rouvan näyte siitä, kuinka hienoa siellä luistelu voi parhaimmillaan olla.https://explorersweb.com/2021/04/01/lake-baikals-skating-grandmother/

Täällä on aamun kauravelli nielty, joten on aika pistää juoksuvermeet ylle.

Leppoisaa pyhäpäivää.