Jo tunti lisää…

/in /by

Valoisa aika on lisääntynyt jo tunnilla talvipäivän seisauksesta mikä ilolla todettakoon.

Löysin laatikoiden kätköstä Nalle Puhin kirjoittaman ”jokaiseen tassuun sopivan pienen seikkailuoppaan”. Sisältö on aivan dynamiittia, joten jaan sen myös teille.

Jos olet siis lähdössä vaikkapa ”raparetkelle tai muihin huimiin seikkailuihin”, niin lue sitä ennen seuraavat ohjeet. Näillä ohjeilla pääset pitkälle niin seikkailuissa kuin arkielämässä.

1. Ota selvää minkälaiseen seikkailuun lupaudut.

2. Hyvä varustautuminen on puolet matkasta

3. Etsi itsellesi sopiva seikkailu

4. Suunnittele ja ennakoi

5. Varaudu myös vastoinkäymisiin

6. Ota seikkailu vastaan

7. Nauti matkakuumeesta

8. Käytä mielikuvitusta laatiessasi matkasuunnitelmaa

9. Tee yksityiskohtainen päiväohjelma

10. Ota opiksesi aikaisemmista reissuista

11. Seikkailu tuo uusia ystäviä-iloitse heistä

12. Muonavarat mukaan-ei askeltakaan ilman evästä

13. Joskus seikkailuun tarvitaan vain ystävä hädässä

14. Ole perinpohjainen

15. Ole avoin uusille asioille

16. Rohkea rokan syö-seikkailu vaatii myös hyppysellisen urheutta

17. Mielikuvaharjoitus tekee mestarin

18. Tiukan paikan tullen..improvisoi

19. Pidä pintasi

20. Säilytä valoisa asenne

21. Seiso päätöksiesi takana..

22…mutta muista neuvotteluvara

23. Älä ikinä luovuta

24. Luota vaistoosi

25. Vältä väärinymmärryksen varaa, kommunikoi

26. Kerro muillekin missä mennään

27.  Myös kiertotie vie perille

28. Onnittele itseäsi hyvästä työstä

29. Palkitse itsesi jokaisen seikkailun ja raparetken jälkeen.

Holisti

/in /by

“Halkoholisti on henkilö, jolla on selvästi havaittavissa erityinen intohimo puusavottaan ja puilla lämmittämiseen. Halkoholisti innostuu kaikenlaisista puilla lämmittämisen edellyttämistä toimenpiteistä, aina puunkaadosta klapien tekoon ja pinoamiseen”.

En tiedä olenko halkojolisti vai en, mutta aika kova kipinä minulla puuhommiin on.

Täällä Nuuksiossa tanner tömisi lauantaina, kun puuta kaatui.

Puiden kanssa resuaminen antaa monet hyvät hiet, joten se on erinomaista treenia kohti Arabiaa.

Pöllit on kannettava “mestauspaikalle”, jossa niistä tulee klapeja. Ne pinotaan (puusta riippuen) ainakin vuodeksi kuivumaan, jonka jälkeen ne roudataan puuvarastoon.

Puuvarastosta niitä kanniskellaan erilaisille tulistelupaikoille kuten saunaan. Puun antamat loppuhiet saadaan saunan lauteilla.

Kun tähän liittää vielä toisen urakan eli risusavotan, niin ei voi muuta sanoa, että “tämähän on kuin pistäisi rahaa pankkiin”.

Elämää ja “elämää”

/in /by

M

Useita ihmisiä on saatettu elämän aikana enemmän latistaa kuin kannusyaa. Mikäli lannistajien tehtävä on onnistunut, niin sen seurauksena päähän muodostuu henkisiä muureja, joiden yli on vaikea kiivetä.

Tässä on tosi tarina Roz Savagesta, jolle sanottiin “They said I wasn’t big enough, not tall enough, not strong enough”. Ja kuinkas sitten kävikään….

Tällä brittinaisella oli 33-vuotiaana kaikki ulkoiset olosuhteet kunnossa.  Oli arvostettu työpaikka, hieno talo, aviomies, urheiluauto jne. Viisi vuotta myöhemmin kaikki tämä oli tiessään. Hänellä ei ollut työpaikkaa, ei punaista urheiluautoa, taloa eikä miestäkään. Hän oli veneessä keskellä Atlantin valtamerta ja omien sanojensa mukaan onnellisempi kuin koskaan.

Mitä ihmettä hänelle oli tapahtunut?

Palataan viiden vuoden takaiseen tilanteeseen , joka muutti Rozin elämän.

Eräänä päivänä kotiin saapuessaan hän otti käteensä kaksi A nelosta ja kynän.

Hän aikoi, nuoresta iästään huolimatta, kirjoittaa kaksi muistokirjoitusta, jotka sitten luettaisiin hänen siunaustilaisuudessa jossain hamassa tulevaisuudessa.

Toisessa muistokirjoituksessa hän oli elänyt sitä elämää, jota hän todella arvostaisi. Siis sellaista elämää, jota suuret seikkailijat olivat eläneet. Se oli rohkeaa, riskejä ottavaa elämää, joka piti sisällään suuria onnistumisia, mutta myös järisyttäviä epäonnistumisia. Nämä ihmiset eivät välittäneet, mitä muut heistä sanoivat tai ajattelivat

Se toinen muistokirjoitus oli tarina sellaisesta Rozista, joka hän sillä hetkellä oli. Kaikki asiat sujuivat varsin mukavasti, mutta “elämä” ei pitänyt sisällään pienintäkään riskiä. “Elämä” tuntui vaan valuvan eteenpäin ja sen päätepisteessä odottaisi kuolema, joka lopettaisi tasapaksun “elämän”.

Kirjoitusharjoituksen jälkeen Roz päätti alkaa elää, mutta helppoa se ei tietenkään ollut.

Rox halusi soutajaksi, mutta hänelle sanottiin, että “olet liian pieni ja heikko”.

Kuinka moni meistä on kuullut elämänsä aikana, että olet liian sitä tai tätä. Siis lannistavaa läppää.

No, heistä ei kannata välittää. Tärkeintä on se, että sinä uskot itseesi. Niin teki myös Roz.

Viisi vuotta myöhemmin hän istui pienessä purtilossaan keskellä Atlantin valtamerta. Poissa oli kaikki se aiempi ulkoinen vauraus. Jäljellä on elämäänsä läpityytyväinen Roz, joka on soutamassa ensimmäisenä naisena Atlantin valtameren halki. Ja hän teki sen ja soutipa vielä Tyynen ja Intian valtamerien halki. Ekana naisena tietty.

Dream It-Plan It-Do it!