Lämmittely

/in /by

Vielä kymmenisen vuotta sitten läksin aina kotiovelta juoksemaan ….jollen nyt täysiä….niin ainakin kohtuu haipakkaa vauhtia ilman mitään alkulämmittelyjä.

Ja juoksutreeni huipentui loppukiriin.

Eli tein just niin kun ei pidä tehdä.

Alkulämmittely käynnistää hengitys- ja verenkiertoelimistön, lämmittää kudokset ja herättelee hermolihasjärjestelmän.

No, nykyään tilanne on ihan toisenlainen.

Aihe on ajankohtainen myös siksi, että tänä vuonna harjoitustunteja tulee selvästi enemmän kuin moneen moneen vuoteen.

Sunnuntain juoksutreeniin valmistauduin (lämmittelin) varmaan 15-20 minuuttia ennen kuin aloitin itse juoksemisen. Ja kun taustalla oli lauantai-illan voimatreeni, joka kohdistui pääosin jalkoihin, niin alkuverkka oli enemmän kuin paikallaan.

Myös aavikolla aamun alkuverkkaan on kiinnitettävä selvästi aiempaa enemmän huomiota.

Maanantai on lepopäivä.

Kyykyssä

/in /by

La-aamun treenijuoksun lisäksi tein illalla vielä jalkojen lihasvoimaa kehittävän harjoituksen.

Yksi harjoitusmuoto oli “bulgarialainen askelkyykky eli Bulgarian Split Squad”.

Näin se suuunnilleen menee….

“Aseta toinen jalka taakse korokkeelle ja hae etujalalla sopiva etäisyys niin, että pystyt kyykkäämään alas.
Kyykkää etujalan voimalla niin alas kuin liikkuvuutesi sallii,
ja puske itsesi etujalan voimalla takaisin ylös. Keskittymällä
kantapään puskemiseen lattiaa vasten saat paremmin
tuntumaa pakaraan.

On tärkeää, että kyykätessä polvi menee varpaiden kanssa
samaan suuntaan.

Edistyneemmät tekevät tämän lisäpainoilla, mutta minä en. Vielä.

Liike polttelee mukavasti, varsinkin pakaroista.

Tein myös kevyillä painoilla maastavetoa, jumppasin pohkeen “soleusta” sekä nelipäistä reisilihasta.

Alku-ja loppulämmittelyyn kuului sisäsoutua a´10 min.

Mäkijuoksua

/in /by

Tein perjantaina kohtuu hallitun (??) mäkijuoksutreenin.

Täällähän niitä riittää….

Varsinkin reitillä Solvik-Solvalla jyrkkiä mäkiä on yksi toisensa perään.

Juoksin ylämäet lähinnä Reitti 2000:lla sekä Solvallan ulkoilu-/hiihtoreitillä.

Jos olisin halunut vetäistä vielä rajumman ylä-ja alamäkitreenin, niin harjoituksen loppuun olisi voinut tunkata Swighillin laskettelurinnettä ylös-alas.

No, senkin aika vielä tulee…

Tällä kertaa maltoin pitää ylämäkivedon jälkeen palauttelusession enkä rynninnyt suin päin kohti seuraavaa mäkeä.

Viimeinen mäki, joka oli nousu Mustakallion huipulle veti jalat niin hapoille, että juoksu oli pakko vaihtaa kävelyksi.

Kevät on tuonut voimaa jalkoihin. Etenkin siitä, että vasen jalka ruopaisee maata lähes yhtä vahvasti kuin oikea on syytä olla tyytyväinen.