Rasitus
Korviini on kantautunut, että muutama ultrapitkiä juoksumatkoja harrastava juoksija on saanut riesakseen rasitusmurtuman.
Tällä hetkellä eteneminen tapahtuu kävelykeppien avulla.
En tiedä mitä kaikkea siellä taustalla on, mutta Terveyskirjaston mukaan “Rasitusmurtumille altistaa rasituksen määrään nähden heikko lihaskunto ja runsaasti harjoittelevilla naisilla syömis- ja kuukautishäiriöt. Tavallisimpia ovat alaraajojen rasitusmurtumat. Niitä voi syntyä poikkeavan liikuntarasituksen aikana tai liikunnan määrän tai intensiteetin lisäämisen seurauksena”.(Lähde: Terveyskirjasto)
Mikäli juoksija (tai kuka muu tahansa..) haluaa mitata mihin kyvyt riittävät, niin silloin on otettava riskejä. Tällöin on mahdollista, että huono arpa osuu käteen.
Sieltä loukkaantumisen syövereistä voi tulla takaisin aiempaa vahvempana, mikäli kyseinen henkilö osaa ottaa menneistä erheistä opikseen.
Omakohtainen kokemus puoltaa sitä, että kun keho antaa ensimmäisen signaalin siitä, että kaikki ei ole nyt kohdillaan, niin silloin harjoittelu kannattaa lopettaa kuin seinään. Aika usein me juoksijat ajattelemme, että “sillä se lähtee, millä se on tullutkin”. Siis juoksemalla.
Muutaman päivän lepo voi saada ihmeitä aikaan ja näin harjoittelu voi jatkua ilman pidempää keskeytystä.
Juoksu on vaan niin koukuttava laji, joten helpommin sanottu kuin tehty.
Tänään on ruokalistalla 3h30min polkulenkki ja illalla jokin iisi palauttava treeni.
